"Sanotko aivan tosissasi?" kysyi renki, ja kun poika vahvisti sanansa lujalla kädenlyönnillä, virkkoi hän: "Silloin irrotamme huomeniltana rannasta veneen. Sinä menet Jeversinsaareen ja minä seison sillaikaa padolla odottamassa."
"Niin", vastasi poika, "mennään vaan! Otan piiskani mukaan!"
"Tee se!"
Vaijeten saapuivat he isäntänsä talon kohdalle ja nousivat hitaasti korkeata kumpua ylös.
* * * * *
Seuraavana iltana samaan aikaan istui renki suurella kivellä tallinoven edessä, kun poika astui hänen luokseen piiskaansa läimäytellen. "Sehän vinkuu komeasti", sanoi toinen.
"Komeasti, varo vaan itseäsi", vastasi poika. "Olen punonut siimaan naulojakin."
"Niinpä lähdemme!" sanoi renki.
Kuu oli, niinkuin eilenkin, korkealla itäisellä taivaalla, valaisten kirkkaasti seutua. Pian olivat molemmat padolla ja katsoivat Jeversinsaareen, joka oli veden keskellä kuin mikähän sumupilkku. "Siellä se on taasen", sanoi renki. "Olin täällä iltapäivällä, mutta silloin en nähnyt muuta kuin valkoisen hevosenluurangon maassa."
Poika kurkotti kaulaansa: "Se ei olekkaan siellä enää, Iven", kuiskasi hän.