Eläin seisoi paikallaan pää nuupuksissa ja pitkä harja aina kaulan alapuolelle riippuen. Elke-rouva tarkasteli sitä joka puolelta sillaikaa, kuin miehensä kutsui rengin paikalle. "Tuollaista ei ole vielä milloinkaan meidän tallissa ollut", sanoi hän päätään pudistaen.
Kun nuori renkipoika tuli huoneen nurkkauksen takaa, seisahtui hän äkkiä pyörein silmin. "No, Carsten!" huusi patopäällikkö. "Mikä sinun tuli? Eikö kimoni miellytäkkään?"
"Kyllä, kyllä vaan, isäntä; minkäs tautta se ei miellyttäisi?"
"Vie hevoset talliin, äläkä anna niille ruokaa; tulen itse katsomaan!"
Poika tarttui varovasti kimon päitsiin ja sitte, ikäänkuin turvakseen, valakan ohjaksiin. Hauke meni vaimonsa kanssa sisään. Elke oli varistanut hänelle olutta ja pannut pöydälle voita ja leipää.
Tuota pikaa oli mies ravittu. Hän nousi ja käveli vaimonsa kanssa huoneessa edestakaisin iltaruskon valaistessa seinäkaakeleita. "Tahdon sinulle kertoa, miten jouduin tuon eläimen omistajaksi. Olin hyvinkin tunnin ajan ylipäällikön luona; hänellä oli hyviä uutisia. Pääasia on, että minun ehdotukseni on hyväksytty, jos kohta yksi ja toinen kohta tuleekin hiukan toisenlaiseksi kuin suunnitelmassani oli. Jo muutamien päivien päästä saatamme odottaa uuden padon rakentamislupaa."
Elke huokasi. "Siis kuitenkin!" sanoi hän surumielisesti.
"Niin, vaimoni", vastasi Hauke. "Tulee kova ottelu, mutta luulen että Herra on meidät sitä varten yhteen liittänyt! Taloutemme on nykyään hyvässä kunnossa ja sen voitkin sinä tästäpuoleen ottaa suureksi osaksi yksin huoleksesi. Ajattelehan kymmentä vuotta eteenpäin, silloin on meillä uusi omaisuus hallussamme."
Elke oli, Hauken lausuessa ensimäisiä sanojaan, liittänyt kätensä lujasti miehensä käteen. Hänen viimeiset sanansa tekivät vaimon mielen surulliseksi. "Ketä varten me kokoamme omaisuutta?" sanoi hän. "Sinun täytyy ottaa itsellesi toinen vaimo, minä en voi antaa sinulle lapsia."
Kyyneleet vierähtivät silmiin, mutta Hauke sulki hänet syliinsä. "Sen asian jätämme Jumalan haltuun", sanoi hän. "Mutta nyt, ja vielä kymmenenkin vuoden päästä, olemme kyllin nuoret itsekin iloitaksemme töittemme hedelmistä."