Hauke painoi hänet takaisin päänaluselle. Sitte hän puristi kätensä tuskaisesti ristiin: "Herra Jumala!" huusi hän. "Älä ota häntä minulta. Sinä tiedät, etten voi elää ilman häntä." Sitte hän lisäsi hiljaa, ikäänkuin mietteissään: "Tiedänhän, ettet aina voi tehdä mitä tahdot, et Sinäkään. Olet kaikkitietävä, Sinun täytyy toimia viisautesi mukaisesti — oi Herra, puhu minulle edes tuulen henkäyksenä!"
Äkkiä syntyi kuin tyyni rauha. Hauke ei kuullut muuta kuin hiljaista hengitystä. Kun hän kääntyi vuoteeseen päin, makasi vaimonsa rauhalliseen uneen vaipuneena. Vaan hoitajanainen katsoi häneen pelästynein silmin. Hauke kuuli jonkun käyvän ovessa. "Kuka se oli?" kysyi hän.
"Piika Anna Greetta vain meni ulos; hän toi tänne vuoteenlämmittäjän."
"Mitä katsotte minuun niin säikähtyneenä, rouva Levke?"
"Minäkö? Teidän rukouksenne on minua säikähdyttänyt. Siten ette voi kenellekään terveyttä rukoilla."
Hauke loi häneen läpitunkevan katseen: "Käyttekö tekin, niinkuin meidän Anna Greetta, hollantilaisen paikkaräätälin Jantjen seuroissa?"
"Käyn, herra; meillä on kummallakin autuaaksi tekevä usko."
Hauke ei vastannut. Siihen aikaan niin tavallinen uskonnollinen lahkolaisliike kokouksineen kukoisti myöskin friissein keskuudessa. Hunningolle joutuneet käsityöläiset tai virasta erotetut koulunopettajat olivat sen johtajina, ja naiset, nuoret ja vanhat, tyhjäntoimittajat ja yksinäiset ihmiset juoksivat innokkaasti salaisissa seuroissa, joissa jokainen voi näytellä papin osaa. Patopäällikön palvelijoista viettivät Anna Greetta ja häneen rakastunut renkipoika siellä vapaat iltansa. Tosin oli Elke lausunut Haukelle arvelunsa noitten käyntien suhteen, mutta tämä oli ollut sitä mieltä, ettei pitäisi sekaantua kenenkään uskonasioihin. Sellainen ei vahingoita ja on joka tapauksessa parempaa kuin kapakassa istuminen.
Siihen oli asia jäänyt, ja Hauke vaikeni tälläkin kertaa. Mutta häneen nähden ei vaijettu; hänen lausumansa rukous kulki talosta taloon. Hän oli kieltänyt Jumalan kaikkivallan. Mutta mitä oli Jumala ilman kaikkivaltiutta? Patopäällikkö oli jumalankieltäjä, juttu aavehevosesta mahtoi lopultakin olla tosi!
Hauke ei näistä asioista kuullut mitään; hän ei niinä päivinä kuullut eikä nähnyt muuta kuin vaimonsa. Eipä edes lapsi voinut kiinnittää hänen huomiotaan.