"Patoasioita!" mumisi Hauke. "Tapaan siellä jonkun valtuusmiehen."
Vaimo astui lähemmäksi ja puristi hänen kättään hyvästiksi. Hauke, joka siihen saakka oli tuuminut ja päättänyt kaikki itsekseen, halusi nyt kuulla niidenkin ajatusta, joita hän ei ennen katsonut semmoisen luottamuksen arvoisiksi. Kapakassa hän tapasi Ole Petersin lyömässä korttia kahden valtuusmiehen ja yhden marskilaisen kanssa. "Tulet kai tuolta rannikolta, patopäällikkö?" sanoi edellinen, ottaen kesken jakamatta olevat kortit ja lopettaen työnsä.
"Niin, Ole", vastasi Hauke. "Olin siellä; uhkaavalta näyttää."
"Uhkaavalta? — No niin, parisataa turvetta ja jonkun verran hiekkaa kai sinne tarvitaan. Olin minäkin siellä iltapäivällä."
"Niin helpolla emme toki pääse, Ole", vastasi patopäällikkö. "Siellä on jälleen virta kiusana; nyt se ei tule pohjoisesta, vaan sen sijaan luoteesta."
"Olisit sen antanut olla paikoillaan!" tokasi Ole kuivasti.
"Toisin sanoen", vastasi Hauke, "uusi padontamaa ei sinua liikuta, ja sentähden olisi parempi ettei sitä olisi olemassakaan. Oma syysi! Mutta jos meidän täytyykin laittaa suojuspenkereitä vanhan padon turvaksi, niin uuden padontamaan vihreä apilas korvaa ne vaivat moninkertaisesti."
"Mitä puhuttekaan, patopäällikkö?" huusivat valtuusmiehet, "Suojuspenkereitä? Kuinka monta? Teitä miellyttää suuret kustannukset!"
Kortit olivat pöydällä koskematta. "Tahdon sanoa sinulle jotakin, patopäällikkö", sanoi Ole Peters, nostaen molemmat käsivartensa pöydälle. "Uusi padontamaasi on meille kallis yritys! Me kaikki podemme vielä tuon leveän patosi kustannusten vuoksi, ja nyt särkyy sen takia vanha patomme ja meidän täytyy se uudistaa! — Onneksi ei se kuitenkaan ole niin kovin huono; se on kestänyt tämän kerran ja on yhä edelleenkin kestävä! Nouse vain huomenna jälleen kimosi selkään ja tarkasta uudelleen!"
Hauke oli tullut tänne rauhallisesta kodistaan. Täällä hän kuuli rauhallisten sanojen takana piilevän sitkeätä vastarintaa ja hänestä tuntui kuin hänellä ei olisi enää entistä tarmoa sitä kukistaakseen. "Tahdon seurata neuvoasi, Ole", sanoi hän. "Pelkään vaan, että tulen huomenna tekemään saman huomion kuin tänäänkin."