XL. Työskentelevää maailmaa voidaan yhtävähän kuin taistelevaakaan maailmaa ohjata ilman tekojen ylevää ritarillisuutta ja ilman vastaavia lakeja ja sääntöjä.

XLI. Teollisuuden johtajat, jos teollisuutta ylipäänsä voidaan ohjata, ovat sanan täydellisessä merkityksessä maailman päämiehiä ja sotapäälliköitä. Jollei heissä ole aateluutta, ei meillä koskaan enää tule olemaan ylimystöä. Teollisuuden johtajien tulisi todella ajatella, että he ovat luodut toisesta aineesta kuin verisen nyrkkivallan aikuiset vanhat päälliköt. Teollisuuden päämiehet ovat todellisia taistelijoita, ja vastaiseksi ainoat todelliset. Taistellen kaaosta, epäjärjestystä, peikkoja ja perkeleitä vastaan johtavat he ihmiskuntaa tässä suuressa, yleisessä ja yksin oikeutetussa sodassa. Tähdet radoillaan taistelevat heidän puolellaan ja koko taivas ja maa lausuvat kuuluvasti: "Oikein tehty!" Menkööt teollisuuden johtajat sydämiinsä ja kysykööt vakavasti itseltään eikö siellä ole muuta kuin rietasta himoa, hienojen viinien ja kullattujen vaunujen himoa? Sydämistä, jotka kaikkivaltias Jumala on luonut, en tahdo uskoa moista.

XLII. Teidän urheiden työmiesjoukkojenne tulee sanan parhaimmassa merkityksessä olla *teidän* joukkojanne, teidän tulee myöntämällä niille oikeutettu osuus työn tuloksista järkiperäisesti niitä kasvattaa ja kokonaan toisilla ja lujemmilla siteillä kuin tilapäisellä päiväpalkalla tehdä heidät todellisiksi veljiksenne ja pojiksenne.

* * * * *

XLIII. Kunnia pienille vähemmistöille, mikäli ne sitä ansaitsevat. Heidän taistelunsa on usein raskas, mutta aina voitokas, niinkuin jumalten taistelu. Tancred de Hautevillen[1] pojat valloittivat noin 800 vuotta takaperin koko Italian, laativat siitä elimellisen kokonaisuuden, jonka kukin jäsen elävänä liittyi toiseen; he perustivat valtaistuimia ja ruhtinaskuntia. Näiden normandilaisten koko voima oli 4000 miestä; Italiassa, jonka he julkisessa taistelussa voittivat ja jakoivat mielensä mukaan, lienee ollut 8 miljoonaa yhtä rotevaa, mustapartaista miestä kuin nämäkin. Mistä johtui siis, että normandilaisten pieni vähemmistö voitti tässä näennäisesti toivottomassa taistelussa? Pääasiallisesti epäilemättä siitä, että oikeus oli heidän puolellaan, että he epäselvällä, vaistomaisella, mutta oikealla tavalla noudattivat taivaallista käskyä ja että siis taivas itse päätti, että heidän täytyi voittaa. Sen lisäksi tuli — minä näen sen selvästi — etteivät normandilaiset tunteneet pelkoa ja olivat valmiit tarvittaessa kuolemaan asiansa puolesta. Ajatelkaa sitä: semmoinen ihminen vastaa tuhatta tavallista! Pieni vähemmistö elköön joutuko epätoivoon! Sen tukena on koko maailmanavaruus ja pilvi näkymättömiä todistajia katsoo sitä.

[1] Muuan 1:sen ristiretken päälliköitä.

XLIV. Mitä taasen tulee "julkisen mielipiteen" voimaan, on se meille kaikille hyvin tunnettu valta. Sitä pidetään ehdottoman hyödyllisenä ja arvokkaana, mutta sillä ei suinkaan myönnetä olevan ratkaisevaa eikä jumalallista voimaa. Tahtoisimme kysyä: mitä jumalallista, mitä todella suurta on tämän voiman avulla saatu aikaan? Oliko se julkisen mielipiteen voima, joka pakoitti Columbuksen Amerikaan, tahi joka sai Johan Keplerin luopumaan ylellisestä elämästä Rudolfin astroloogien ja silmänkääntäjien parissa ja sen sijaan nääntymään hätään ja puutteeseen, sillaikaa kun hän sai selville kiertotahtien todellisen järjestelmän?

XLV. Usein on sanottu ja aina uudelleen tulee se toistaa, että kaikki uudistukset — siveellisiä lukuunottamatta — osottauvat turhiksi. Valtiolliset uudistukset, joita kyllä kiihkeästi vaaditaan, voivat kyllä tukahduttaa rikkaruohot (myrkylliset ilmiantajat, lukemattomat hyödyttömät syöpäläiset), mutta ne jättävät maaperän karuksi, joten on tietämätöntä kantaako se nyt jaloja hedelmiä vaiko uutta rikkaruohoa. Siveellistä parannusta taasen voimme toivoa vain siinä suhteessa, että tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän hyviä ihmisiä, jotka suopea sallimus lähettää levittämään hyvää siementä; — sanan täydellisessä merkityksessä *kylvämään*, kuten elävä puu levittää siemeniään. Tämä on kaikkina aikoina ollut hyvän ihmisen tehtävä ja luonne; hän on hyvän salaperäinen, luova keskipiste: hänen vaikutusvoimaansa ei lainkaan voida määrätä; sillä hänen työnsä eivät kuole, ne ovat ijäisyydestä ja ovat ijäiset; ne jäävät alati elämään, uudessa muodossa, yhä laajemmalle leviävinä, ja niistä uhkuu elämää. Sinä, joka kauhistut aikakautesi paheita ja kurjuutta ja arvelet, että nykyajan Diogenes tarvitsisi *kaksi* lyhtyä kirkkaalla päivällä, ajattele toki: aikasi yli ei sinulla ole mitään valtaa; sinun tehtäväksesi ei ole annettu hukkuvan maailman pelastamista; vain yhden ainoan ihmisen yli on sinulla täydellinen, rajoittamaton, vastustamaton valta, — vapauta hänet, tee hänet rehelliseksi, niin teet sinä jotakin, teet sinä paljon, ja työsi ja elämäsi eivät ole olleet turhia.

VÄÄRÄT TIET JA TARKOITUKSET.

I. On todellakin niin. Me olemme puhuaksemme vanhan kansan tapaan "unhoittaneet Jumalan;" tahi — käyttääksemme uudenaikaisinta lausetapaa ja esittääksemme asian varsinaisen totuuden — olemme saaneet maailmastamme käsityksen, joka *on väärä*. Olemme rauhallisesti ummistaneet silmämme kaiken olevan todellisuudelle ja katselemme vain sen harhakuvia. Uskomme rauhallisesti että koko maailmamme sisällinen olemus on suuri, käsittämätön "*kenties*." Ulkoapäin se kieltämättä on suurehko nautatalli ja työhuone suunnattomine keittiöineen ja pitkine pöytineen, ja vain se on viisas, jonka onnistuu päästä niiden ääreen. Kaikki maailmaa koskeva *totuus* on epävarmaa; vain se, mikä koskee voittoa ja tappiota, ravintoa ja kunniaa, on ja pysyy "varmana" käytännölliselle ihmiselle.