Täytyy todella hämmästyä sitä sammuneiden aatteiden paljoutta ja vaihtelevaisuutta, joka nykyään, joskus uhkaillenkin, ahdistelee ihmisparan järkeä vaatien uskoa. Laumoittain, melulla ja pauhinalla saapuu niitä järkipahasen kimppuun ja ne esiintyvät, ikäänkuin olisivat täysin eläviä, elinkykyisiä aatteita.

XXI. Tuota laimeata deismiä, joka nykyään täällä Englannissa on enimmin levinnyt uskonto, ei kyllin nopeasti voida maailmasta karkoittaa. Mitä on semmoisen ihmisen oikea olemus, ihmisen, joka vetotaudintapaisella kiihkolla taistelee teoreettisen, kaikkialla vertauskuvana esiintyvän jumalan ja sen palveluksen puolesta, mutta muutoin ajatuksissa, sanoissa ja töissä, esiintyi hän sitten missä tahansa, elää ikäänkuin hänen uskontojärjestelmänsä olisi vain kohtelias lausetapa ja hänen teoreettinen jumalansa vain kaukainen epäjumalankuva, jonka kanssa hänellä mieskohtaisesti ei ole mitään tekemistä?

Sinä narri! *Ijankaikkinen* ei ole mihinkään määrättyyn paikkaan rajoitettu kuva; Jumala ei ainoastaan ole siellä, vaan myöskin täällä, tahi sitten ei missään. — Hän on hengityksessäsi, ajatuksissasi ja teoissasi, ja sinä olet viisas, jos sen aina muistat. Jollei Jumalata olekaan, niinkuin narri sydämessään sanoo, niin jatka vaan ulkonaisesti hurskasta elämätäsi ja huulilla rukoilemistasi, pysy edelleenkin ahnaana, petollisena ja ontossa, viekkaasti mietityssä pintapuolisuudessasi, johon tämän maailman mammona sinut johtaa; mutta jos Jumala *on olemassa*, sanon minä, silloin — varo itseäsi! Ja yhtäkaikki, oli miten tahansa, mitä olet sinä? Ateisti vaeltaa väärillä teillä ja kuitenkin on hänessä, kuten näemme, hiukkanen totuutta. Sinuun verrattuna on hän totuudessa, sillä sinä, onneton kuolevainen, elät kokonaan valheessa, *olet* kokonaan valetta.

XXII. Voitteko kuvitella, että joku ihminen kehoittaisi lähimmäisiään uskomaan Jumalaan, jotta yläluokka luopuisi etuoikeuksistaan ja Manchesterin työväki rauhallisesti pysyisi kutomakoneittensa ääressä? Moinen ajatus on hassumpi kuin mikään reklaamijulistus, jota nykyään kuljetetaan tangon nenässä väkirikkailla kaduillamme! Ystäväni, jos kerran saat uskon Jumalaan, niin olet huomaava, että etuoikeudet, Manchesterin työmiesmetelit, kykenemättömät parlamentit, häilyvät ministeristöt, hurjin yhteiskunnallinen sekasorto, niin, koko maapallomme tuleen leimahtaminen ovat sinusta sivuseikkoja uskoosi verrattuina.

XXIII. Ihminen, joka rehellisesti ryhtyy työhön, ja koko sielullaan siihen syventyy, saa aina jotakin toimeen. Sanoohan Dante, että itse Saatana oli kunnioitettava olento verrattuna noihin "kultaisen keskitien" enkeleihin — semmoisia on meidän päivinämme ylen runsaasti — jotka eivät olleet uskollisia eikä kapinoivia, vaan ainoastaan ajattelivat omaa vähäpätöistä itseään. Danten helvetissä olivat juuri ryhdittömät, kaikkeen taipuvat ihmiset tuomitut kauheimpaan rangaistukseen: non han speranza di morte, heillä ei ollut kuoleman toivoakaan; vaan olivat he vaipuneet tylsään, elämän ja kuoleman väliseen tilaan ja loassa ja kärpästen kiusaamina täytyi heidän ijäti uinailla ja kärsiä — "yhtäpaljon Jumalan kuin Jumalan vihamiehen halveksimina." —

XXIV. Oikeastaan ei ole mitään niin peräti halveksittavaa ja samalla niin inhoittavaa kuin puolinainen roisto, joka ei ole tosi eikä petollinen, joka ei koskaan elämässään ole tehnyt eikä puhunut totta — sillä hänen sielunsa elää pimeydessä, sen kissansilmät eivät kykene näkemään totuutta — ja kuitenkaan ei moisella ihmisellä ole rohkeutta suorastaan pettää tahi valehdella, vaan kuluttaa hän koko elämänsä totuuden ja valheen yhteen sekoittamiseen saadakseen siitä, muka, syntymään jotakin uskottavaa, hyväksyttävää.

* * * * *

XXV. Varmaan on vielä koittava päivä, jolloin jälleen tiedetään mikä voima on puhtaassa, kohtuullisessa elämässä, miten jumalallinen on häpeän puna nuorilla ihmisposkilla, miten ylevä, terveellinen, välttämätön — eikä yksin naisille, vaan jokaiselle ihmiselle — tämä nykyään unhoitettu velvollisuus on. Jollei semmoista päivää tulisi, silloin, tiedän myös, on paljon muuta jäävä tulematta. Ylevä mieli, kiitollisuudentunne eivät myöskään enää palaa, sankarimainen silmän ja sydämen puhtaus, jalo, hurskas urhoollisuus, jotka voisivat parantaa meidät ja pronssiin ja vernissaan turvautuvan aikakautemme, miten voisivatkaan ne tällöin enää palata?

XXVI. Joka tapauksessa olemme selvillä siitä, että, — ei perkeleen palveluksessa saavutettu oppi, vaan vakava päätöksemme luopua moisesta palveluksesta tekee meidät miehekkääseen toimintaan soveliaiksi. Meistä koituu miehiä, ei irstailujen eikä väärien ilojen meille tuottamien pettymysten kautta, vaan siten, että tulemme selville siitä, miten ahtaiden rajojen sisälle koko tämä elämämme on supistettu, miten mieletöntä on toivoa kuolemattomalle sielullemme tyydytystä tämän katoovaisen maailman lahjoista ja rikkauksista, että ihmisen täytyy itse auttaa itseään, ja vihdoin, ettei tuskien ja kärsimysten voittamiseksi ole muuta keinoa kuin työ ja toiminta. Miehuus alkaa silloin, kun me jollakin tavoin saamme aikaan aselevon välttämättömyyden kanssa; se alkaa myös, kun meidän, niinkuin useimmat tekevät, täytyy mukautua välttämättömyyteen; *hilpeästi* ja *toivorikkaasti* se alkaa ainoastaan siinä tapauksessa, että olemme tehneet sovinnon välttämättömyyden kanssa ja täten todella päässeet voitolle ja tunteneet olevamme vapaita.

XXVII. Miksi moinen hengästynyt kiire ansaitsemaan rahaa? Minä en ole joutuva helvettiin, vaikk'en ole ansainnutkaan rahaa! — On myös olemassa toinen helvetti, on minulle sanottu.