»Aiotko tätä arvostella?» kysyi Stephen näennäisesti välinpitämättömänä kohottaen ilmoille Elfridin tuotetta.
»Mitä? Sitäkö! Mahdollista kyllä, vaikka en nykyjään kirjoitakaan paljon keveitä arvosteluja. Mutta se kuuluu kyllä niihin, joita pitäisi arvostella.»
»Mitä tarkoitat?»
Knight ei pitänyt siitä, että häneltä kysyttiin, mitä hän tarkoitti. »Mitä tarkoitan! Minä tarkoitan, että suurin osa kirjoja on siltä väliltä, ei kyllin hyviä eikä kyllin huonoja houkutellakseen esiin kritiikkiä, mutta tuo kirja tekee sen.»
»Hyvyydellään vaiko huonoudellaan?» kysyi Stephen hieman peloissaan pikku Elfriden puolesta.
»Huonoudellaan. Sen näyttää kirjoittaneen joku toisella kymmenellä oleva tyttö.»
Stephen ei enää virkkanut sanaakaan. Hän ei huolinut puhua sen enempää Elfridestä. Knightin ankaran rehelliseen kritiikkiin eivät voineet millään tavoin vaikuttaa Stepheninlaisen nuoren ystävän nöyrät toivelmat.
Knight oli nyt valmis. Kaasu sammutettiin, ovi iskettiin kiinni, ja he lähtivät portaita alas kadulle.
XIV
Nyt on otettava huomioon, että lähes kolme neljännesvuotta on kulunut. Sen syksyisen näkymön sijassa, joka muodosti edellisten kohtausten taustan, on nyt nähtävissämme seuraavan vuoden kesä kukkeimmillansa.