»Ja sievä porsashan se olikin. Ja tunnettehan kaikin farmari Bucklen rodun? Jokaikinen niistä sairastaa reumatismia aina tähän päivään asti, kun ovat porsaina asuneet kosteassa lätissä.»
»No, eikös nyt oteta ja punnita», ehdotti John.
»Jos ei se olisi sellainen poika, niin punnitsisimme kokonaisena; mutta kun on, niin otetaan puolikas kerrallaan. Muistathan vanhan leikinlaskun, John?»
»Muistanhan sen, vaikka onkin jo monta vuotta siitä, kun sen ensi kerran kuulin.»
»Niin», sanoi Lickpan, »tuota vanhaa perhepilaa on viljelty suvussamme jo miespolvien aikoja, valehtelematta. Isäni käytteli sitä sikoja pistäessään enemmän kuin viisiviidettä vuotta — koko sen ajan, jona ammattiansa harjoitti. Ja hän kertoi kuulleensa sen poikana pahaisena isältänsä, joka käytti sitä ihan samoin, kun sattui siantappo, ja siantappo oli siantappoa siihen aikaan.»
»Aivan varmasti.»
»Minä en ole pilaa vielä kuullut», sanoi mrs Smith houkutellen.
»En minäkään», yhtyi häneen mrs Worm, joka ainoana vaimovieraana tunsi kohteliaisuuden vaativan olemaan kaikessa samaa mieltä kuin talon emäntä.
»Olettepa, ihan varmaan olette», sanoi pistäjä silmäillen epäluuloisesti tietämättömyyden pimeydessä vaeltavia naisia. »Eihän se suurikaan asia ole — sitä en suinkaan tahdo väittää. Se alkaa suunnilleen näin: 'Kölli kyllä sikanne painon sanoo’, sanon minä. Ystävät ja kylänmiehet silloin luulevat minun tarkoittavan poikakölliäni, vaikka minä tarkoitankin puntarinkölliä. Hah-hah-haa!»
»Heh-heh-hee!» nauroi Martin Cannister, joka oli kuullut tuon yllättävän jutun selityksen jo sata kertaa.