»Huomenna, aamulla. Mainitkaa jokin aika ja velvoittakaa minut. Tahdon teidän niin tekevän, sillä olen heikko ja voin muuten yrittää välttää sitä.» Hän lisäsi pienen teennäisen naurun, joka osoitti, kuinka pelokas hänen päätöksensä yhä oli.
»Hyvä, sanokaamme aamiaisen jälkeen — yhdentoista aikaan.»
»Niin, yhdentoista aikaan. Minä lupaan sen tehdä. Velvoittakaa minut ehdottomasti pitämään sanani.»
XXVIII
»Miss Swancourt, kello on yksitoista.»
Elfride katseli huoneensa ikkunasta, ensimmäisestä kerroksesta, ja Knight silmäili häntä kuistikon kaidepuun vierestä, missä oli jonkin aikaa joutilaana istunut — katsellen milloin kädessään olevan kirjan sivuja, milloin heleitä kukkasia, milloin taas äskenmainittua avointa ikkunaa.
»Niin on, minä tiedän sen. Minä tulen kohta.»
Knight siirtyi lähemmäksi ikkunaa.
»Kuinka voitte tänään, Elfride? Te ette näytä kohentuneen yön pitkän levon avulla.»
Elfride ilmestyi pian ovelle, tarttui hänen tarjoamaansa käsivarteen, ja niin he lähtivät yhdessä hitaasti astelemaan virralle johtavaa hiekkapolkua.