»Pitele minua!»
»Mielelläni.»
»Ethän anna minun veteen pudota?»
»En missään tapauksessa.»
Putouksen alla puro levisi pieneksi tyyneksi suvannoksi. Knight tuki
Elfrideä, joka kumartui katselemaan kuvajaistansa.
»Minä näen itseni. Tosiaankin, yritinpä kuinka hartaasti tahansa, minä en voi olla ihailematta itseäni niiden kaunistamana.»
»Miksi et ihailisi. Mutta kuinka voitkaan olla niin mieltynyt koruihin? Luulenpa, että saat minutkin siihen vikaan. Minä vihasin kaikkea sellaista, ennenkuin opin sinut tuntemaan.»
»Minä pidän koruista, koska haluan ihmisten ihailevan, mitä omistat, ja kadehtivan sinua ja sanovan: 'Tahtoisinpa olla hänen sijassaan’.»
»Minä otaksun, ettei minulla ole enää syytä väittää vastaan. Ja kuinka kauan aiotkaan itseäsi siinä katsella?»
»Kunnes sinä väsyt minua pitelemään, eikö niin? Kuulehan, minun tekee mieleni kysyä sinulta jotakin.» Hän kääntyi. »Sanohan nyt totuuden nimessä: mikä hiusten väri on sinulle nyt mieluisin?»