Päivällisestä suoriuduttiin aivan pian. Kun sitten oli aluksi juteltu viimeksikuluneen ajan tapahtumista, he ryhtyivät jälleen käsittelemään huomenna suoritettavaa kotimatkaa.
»Kuinka rasittava tuleekaan taas olemaan matka Etelä-Devonin helteisessä ilmassa — minä olen kovin peloissani huomispäivän vuoksi!» sanoi mrs Swancourt. »Toivoin jo sään viilentyvän.»
»Oletteko milloinkaan matkustaneet vesitse?» kysyi Knight.
»Emme milloinkaan — tarkoitan: emme koskaan rautateiden rakentamisen jälkeen.»
»Jos voitte käyttää matkaan päivän lisää, niin ehdotan merimatkaa», sanoi Knight. »Kanaali on nyt tyyni kuin järvi. Me saavumme Plymouthiin luullakseni neljässäkymmenessä tunnissa, ja laivat lähtevät ihan tästä sillan alapuolelta» (hän viittasi olkansa taakse itäänpäin).
»Sitä kelpaa kuulla!» sanoi kirkkoherra.
»Käteenotettava ajatus, epäilemättä», virkkoi hänen puolisonsa.
»Rannikkoalukset ovat tietenkin sangen vaatimattomat», sanoi Knight.
»Mutta ettehän sitä pane pahaksenne?»
»Emme suinkaan.»
»Salonki niissä on sellainen kuin yhdeksännen luokan maaseutukaupungin kalatori, mutta eihän sekään haittaa.»