Elfridelle avautui kaikkialla mielenkiinnon lähteitä; niin tässäkin.
»Käyhän se nyt päinsä», virkkoi mrs Swancourt, kun he olivat ehtineet avoimelle merelle, »mutta enpä voi sanoa matkan minua tähän saakka erikoisesti miellyttäneen.» Nyt oli alkanut hieman tuulla, ja se virkisti häntä samoinkuin hänen nuorempia matkakumppaniansa. Kirkkoherraan se valitettavasti vaikutti aivan toisin: hänen värinsä muistutti aprikoosihyydelmää, missä siellä täällä näkyy vadelmaläikkiä, hän valitti voivansa pahoin ja hävisi näkyvistä.
Iltapäivä kului. Mrs Swancourt istui ystävällisesti erillään lukemassa, ja kihlattu pari sai olla kahden kesken. Elfride nojasi luottavasti Knightin käsivarteen ja oli ylpeä saadessaan hänen kanssaan käyskellä kannella edestakaisin tai mennä hänen kanssaan kokkaan ja nojata siellä kaidepuuhun laskevan auringon vähitellen vaipuessa sitä vastaan nousevaan valtavaan hallavaan pilveen, jonka päärme värjäytyi kullanhohtoiseksi.
Elfride oli lapsellisen vilkas ja iloinen, vaikka tunsikin melkoista hämminkiä siinä kulkiessaan Knightin kanssa toisten matkustajien nähden, koska tämä oli ensi kerta, jolloin hän näyttäytyi julkisesti sellaisen suojaajan seurassa. »Luulenpa, että he ovat kateellisia ja juttelevat meistä», kuiskasi hän Knightille, salaa hymyillen.
»Eipä suinkaan», vastasi Knight huolettomasti. »Miksi he meitä kadehtisivat ja mitäpä he voivat sanoa?»
»Ei mitään pahaa, tietenkään», sanoi Elfride, »korkeintaan jotakin tämäntapaista: 'Kuinka onnelliset ovatkaan nuo kaksi! Tuo naishenkilö on nyt varsin ylpeä.’ Pahinta on», jatkoi hän ylen tuttavallisesti, »että kuulin noiden kahden kriketinpelaajan sanovan: 'Hän on hienoin tyttö koko laivassa.’ Mutta ethän siitä nyt välitä, Harry?»
»Olisin tuskin luullut sinunkaan välittävän, vaikka et olisi sitä minulle kertonutkaan», vastasi Knight ylen leppoisasti.
Elfride ei väsynyt kyselemään sulhaseltaan ja ihailemaan hänen vastauksiansa, olivatpa ne hyviä, huonoja tai siltä väliltä. Ilta pimeni ja yö saapui, ja he näkivät valoja välkkyvän taivaalta ja taivaanrannalta.
»Katsohan nyt tuota edessämme näkyvää hopeista hohdetta. Odota hieman, niin saat nähdä, mistä se tulee.»
Elfride odotti muutamia minuutteja ja näki sitten kaksi valkoista valoa sukeltavan esiin kallion kupeelta.