»Mutta sinä olet varma, kultaseni, että rakastit häntä hieman?»
»Luulen olevani varma siitä, että häntä hieman rakastin.»
»Mutta et kovin, Elfie?»
»Rakkauttani ei tukenut hänen kykyihinsä kohdistuva kunnioitus.»
»Mutta, Elfride, rakastitko häntä syvästi?» virkkoi Knight levottomana.
»En tarkoin tiedä, kuinka syvää rakkautta sinä syvällä rakkaudella tarkoitat.»
»Tuo on mieletöntä.»
»Sinä käsität minut väärin; ja nyt heität minun käteni!» huudahti Elfride kyynelsilmin. »Älä ole ankara minua kohtaan, Harry, äläkä kysele minulta. Minä en rakastanut häntä niinkuin rakastan sinua. Ja voiko se olla mitään syvää rakkautta, kun en pitänyt häntä itseäni älykkäämpänä? Sitä näet en tehnyt. Sinä tuotat minulle surua, et arvaakaan, kuinka paljon.»
»Minä en virka asiasta enää sanaakaan.»
»Etkä ajattelekaan sitä enää, ethän? Minä tiedän, että ajattelet minun puutoksiani, kun en ole näkyvissäsi; ja kun en tiedä, mitä ajattelet, en voi pitää puoltani. Melkein toivoisin luonnonlaatusi karkeammaksi, Harry; tosiaankin! Tai paremmin sanoen: haluaisin, että minulla olisi ne edut, joita sellainen luonnonlaatusi minulle tarjoaisi, ja että sinä kumminkin olisit sellainen kuin olet.»