»Niin ei voi käydä», sanoi Elfride.
»Miksi ei?» kysyi Knight terävästi.
Elfride oli pahoillaan havaitessaan hänen olevan niin synkän mielialan vallassa, ja hän värisi. Sekoittaen ajatuksia, todennäköisesti mitään tahallista veruketta tarkoittamatta, hän vastasi äkkiä:
»Kuinka voit hänet kohdata, jos hän on kuollut?»
»Onko hän kuollut? Silloinhan asia on aivan toinen!» virkkoi Knight sanomattomasti huojentunein tunnoin. »Mutta maltahan — mitä sanoitkaan tuosta haudasta ja hänestä?»
»Se on hänen hautansa», jatkoi Elfride heikoin äänin.
»Mitä! Oliko hän, joka lepää siihen haudattuna, sinun rakastajasi?» kysyi Knight kuuluvin äänin.
»Oli; mutta minä en rakastanut enkä rohkaissut häntä.»
»Mutta sinä sallit hänen suudella itseäsi — niinhän sanoit, Elfride.»
Elfride ei vastannut.