Sitten Unity virkkoi: »Ettekö käy sisähuoneisiin, hyvät herrat?»

»Jäädään tänne hänen luoksensa», kuiskasi Knight ja sanoi käännyttyään: »Ei, me tahdomme jäädä tänne. Haluaisimme levätä ja kuivata vaatteitamme, jos sallitte.»

Surevat ystävykset istuivat sen illan valtaisan takkavalkean ääressä emäntänsä seurassa, Knight uuninkamanan muodostamassa syvennyksessä, missä hän peittyi varjoon. Osoittamalla hieman luottamusta he voittivat Unityn luottamuksen, ja hän kertoi heille, mitä he olivat jääneet kuulemaan — onnettoman Elfriden myöhemmän tarinan.

»Eräänä päivänä — senjälkeen kuin te, mr Knight, olitte lähtenyt meiltä viimeisen kerran — hän oli poistunut kartanosta, ja hänen isänsä lähti hänen jälkeensä ja toi hänet kotiin sairaana. En tiedä, minne hän oli lähtenyt, — mutta hän oli sairaana viikkokausia. Ja hän sanoi minulle, ettei välittänyt, kuinka hänen tulisi käymään, ja sanoi toivovansa kuolemaa. Kun hän oli hieman toipunut, sanoin hänelle, että hänen piti elää ja mennä vielä naimisiinkin, ja hän sanoi siihen: 'Niin; minä teen mitä suinkin voin sukulaisteni hyväksi, jotta hyödyttömällä elämälläni olisi jotakin käytännöllistä merkitystä.’ Niin, ja kuinka olikaan, sitten alkoi lordi Luxellian häntä kosia. Ensimmäinen lady Luxellian oli kuollut, ja lordi oli kovin huolissaan, kun pienet tytöt olivat jääneet äidittömiksi. Vähän ajan kuluttua he alkoivat käydä miss Elfrideä tervehtimässä, sillä he pitivät hänestä yhtä paljon tai enemmänkin kuin omasta äidistänsä. Heillä oli tapana nimittää häntä 'pikku äidiksensä’. Lapset tekivät hänen elämänsä hieman hupaisemmaksi, mutta hän ei ollut sama tyttö kuin ennen — minä sen kyllä näin — ja laihtui melkoisesti. Niin, lordi tuli yhä useammin kutsumaan Swancourteja päivällisille — ei ketään muita tuttavistansa — ja vihdoin kirkkoherran perhe oli siellä alinomaa, kaikkina päivän aikoina. Sanotaan pikkutyttöjen pyytäneen isäänsä ottamaan miss Elfriden heidän luoksensa asumaan, ja hänen kerrotaan luvanneen, jos he olivat kilttejä lapsia. Aika meni menojansa, ja eräänä päivänä minä sanoin: 'Miss Elfride, te ette näytä niin terveeltä kuin tavallisesti, ja vaikka kukaan muu ei näytä sitä huomaavan, niin minä sen huomaan.’ Hän naurahti ja sanoi: 'Minä ehdin vielä naimisiinkin, niinkuin sanoit.’»

'Niinkö, miss? Se ilahduttaa minua’, sanoin minä.

'Kenen kanssa luulet minun menevän naimisiin?’ kysyi hän.

'Arvatenkin mr Knightin kanssa’, vastasin minä.

'Oh!' huudahti hän ja kalpeni äkkiä, ja ennenkuin ehdin hänen luoksensa hän vaipui permantoon kuin vaate ja siihen taintui. Vähän ajan kuluttua hän tuli jälleen tajuihinsa ja sanoi: 'Unity, nyt voimme jatkaa keskustelua.’

’On parempi, jos emme jatka sitä tänään’, sanoin minä.

'Jatketaan vain’, virkkoi hän. 'Kenen kanssa luulet minun menevän naimisiin?’