'En tiedä’, sanoin minä tällä kertaa.
'Koeta arvata’, sanoi hän.
'Ehkä lordin kanssa?’ sanoin minä.
'Niin; oikein arvasit’, sanoi hän, kipeästi, rajusti.
'Mutta eihän hän tule useinkaan kosiskelemaan’, sanoin minä.
'Ah, sinä et tiedä’, sanoi hän ja kertoi sen tapahtuvan lokakuussa. Sitten hän hieman kohentui — en tiedä, johtuiko se siitä, että hän ajatteli pääsevänsä pois kotoa, vai mistä lienee johtunut. Saanen puhua peittelemättä ja sanoa teille, ettei koti ollut hänelle enää koti. Hänen isänsä oli katkera ja tyly, ja vaikka mrs Swancourt olikin tavallansa hyvä, se oli kumminkin eräänlaista kylmää kohteliaisuutta, joka ei ole juuri minkään arvoista, ja tyttö raukka siinä kiusasi ja kidutti itseänsä. Kuukauden päivät ennen häitä Elfride ja lordi ja molemmat tyttöset olivat usein ratsastamassa, ja soma heitä olikin katsella. Ja uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta minä en nähnyt lordia milloinkaan hänen seurassaan, elleivät lapsetkin olleet mukana — ja se sai koko kosinta-ajan näyttämään omituiselta. Lordi, kuten tiedätte, on kaunis, ja lopulta miss Elfride luullakseni hänestä pitikin; minä näin hänen hieman hymyilevän ja punastuvankin lordin hänelle puhuessa. Lordi tarvitsi häntä sitä enemmän, kun hän oli lapsille tarpeellinen, sillä jokainen voi havaita, että hänestä tulisi kaikkein hellin äiti ja ystävä ja leikkikumppanikin. Ja lordi ei ole ainoastaan kaunis, vaan anteliaskin kosiskelija ja tietää hyvin kaikki keinot. Hän toi miss Elfridelle mitä hienoimpia lahjoja; erään niistä muistan erikoisesti — se oli soma rannerengas, timanteilla ja smaragdeilla kaunistettu. Kuinka hänen kasvonsa punastuivatkaan, kun hän sen näki! Entiset ruusut silloin palasivat hänen poskipäihinsä parin minuutin ajaksi. Minä autoin häntä pukeutumaan sinä päivänä, jolloin meidät molemmat vihittiin — se oli viimeinen palvelus, jonka suoritin hänelle, lapsirukalle! Kun hän oli valmis, juoksin yläkertaan ja sukaisin ylleni oman vihkimispukuni, ja niin he lähtivät, ja niin lähdimme mekin, Martin ja minä. Ja tuskin olivat lordi ja miss Elfride vihityt, kun meidätkin jo vihittiin. Se tapahtui kaikessa hiljaisuudessa — tuskin kukaan siitä tiesi. Niin, toivo se tahtoo pitää puolensa nuoressa sydämessä, jos suinkin voi, ja ladymme virkistyi hieman, sillä lordi oli kovin sievä ja hyvä.»
»Kuinka hän joutui kuolemaan — ja poissa kotoa?» kysyi Knight hiljaisin äänin.
»Nähkääs, sir, he eivät olleet kauankaan naimisissa, kun hän jo taas alkoi riutua, ja lordi vei hänet vaihteen vuoksi matkoille. He olivat palaamassa kotiin ja olivat ehtineet Lontooseen, kun hän sairastui niin vaikeasti, ettei käynyt muualle siirtäminen, ja sinne hän kuoli.»
»Pitikö lordi hänestä hyvinkin?»
»Lordiko? Sen takaan!»