»Hän on hieno mies, nauroitpa miten tahansa, miss Elfie.»
»Minä tiedän, että hän on sankarisi. Mutta mitä hän tekee? Eikö mitään?»
»Hän kirjoittaa.»
»Mitä hän kirjoittaa? En ole milloinkaan kuullut hänen nimeänsä mainittavan.»
»Koska hänen persoonallisuutensa, samoinkuin erinäisten toisten hänen kaltaistensa, sulattaa itseensä eräs suuri ME, nimittäin se käsinkoskematon olio, jonka nimenä on Nykyaika — yhteiskunnallinen ja kirjallinen aikakauslehti.»
»Onko hän ainoastaan aikakauslehden toimittaja?»
»Ainoastaan, Elfie! Minä voin vakuuttaa sinulle, että on hieno asia kuulua Nykyajan toimituskuntaan. Hienompi kuin olla huomattava kaunokirjailija.»
»Tuo on piikki minulle onnettoman Kellyonin linnani johdosta.»
»Ei, Elfride», kuiskasi hän, »sitä en tarkoittanut. Minä tarkoitan, että hän todellakin on melkoinen kirjallisuuden mies eikä aivan tavallinen toimittaja. Hän kirjoittaa arvokkaampia asioita, vaikka toisinaan arvostelee kirjojakin. Hänen tavalliset tuotteensa ovat yhteiskunnallisia ja eetillisiä kirjoitelmia — kaikki se, mitä Nykyaika kirjallisten katsaustensa ohella sisältää.»
»Minä myönnän, että hänen täytyy olla lahjakas, jos hän kirjoittaa Nykyaikaan. Lehti tulee meille silloin tällöin. Minä haluaisin isän sen tilaavan, mutta hän on kovin vanhoillinen. Mutta sitten eräs toinen tuota mr Knightiä koskeva seikka — minä arvelen, että hän on erittäin hyvä ihminen.»