»Sinun ei tosiaankaan pitäisi asettaa niin ankaraa kysymystä, Elfie. Se on naurettavaa.»
»Niinpä en halua olla enää kanssasi kahdenkesken. Menettelet säälimättömästi minua niin loukatessasi!» Hän nauroi omalle mielettömyydellensä, mutta jatkoi yhä.
»Kuulehan, Elfie, sovitaan pois ja ollaan ystäviä.»
»Sano, että pelastaisit minut ja antaisit hänen hukkua.»
»Minä pelastaisin sinut — ja myöskin hänet.»
»Ja antaisit hänen hukkua. Myönnähän, muuten et minua rakasta!» jatkoi
Elfride kiusoitellen.
»Ja antaisin hänen hukkua», huudahti Stephen epätoivoisena.
»Kas niin; nyt olen sinun!» virkkoi Elfride, ja naisellinen voitonriemu säteili hänen silmistänsä.
»Toinen korvarengas on poissa, neiti, niin totta kuin elän», virkkoi
Unity heidän eteiseen astuessaan.
Elfriden kasvoihin kohosi onnettoman aavistuksen ilme, ja hänen kätensä kimposi korvanlehteen kuin nuoli.