»Mutta onhan hän sama mies, isä; sama joka suhteessa, ja kuinka hän voisikaan olla minulle vähemmän sovelias nyt kuin aikaisemmin?»
»Hän esiintyi nuorena miehenä, jolla on kelpo ystäviä ja joltinenkin omaisuus; mutta kun hänellä ei ole kumpaakaan, niin hän on toinen mies.»
»Sinä et ole ollenkaan hänestä tiedustellut?»
»Minä nojauduin Hewbyn ilmoitukseen. Hänen olisi pitänyt asia minulle ilmoittaa. Samaten olisi nuoren miehen itsensä pitänyt se tehdä, luonnollisesti. Minä pidän mitä kunniattomimpana menettelynä saapua toisen taloon kavalana Ties-kenenä.»
»Hän pelkäsi asiaa sinulle ilmaista, ja samoin olisin minä pelännyt hänen sijassaan. Hän rakasti minua liian paljon uskaltaakseen käydä sellaiseen uhkayritykseen. Mitä taas siihen tulee, että hän ensimmäisen vierailunsa aikana puhui ystävistänsä, minä en käsitä, miksi hän ei olisi saanut niin tehdä. Hän saapui tänne liikeasioissa; meitä ei liikuttanut hänen vanhempiensa laatu. Sitäpaitsi hän tiesi, että jos olisi sinulle kertonut, niin sinä et olisi milloinkaan häntä tänne kutsunut, joten hän mahdollisesti ei olisi nähnyt minua enää milloinkaan. Ja hän halusi nähdä minut. Kukapa voi soimata häntä siitä, että hän pyrki, millä keinoin tahansa olemaan minun läheisyydessäni — tytön, jota hän rakastaa? Rakkaudessa on kaikki sallittua. Minä olen kuullut sinun itsesi niin sanovan, isä, ja sinä itse olisit menetellyt ihan samoin kuin hän — ja niin olisi menetellyt jokainen mies.»
»Ja keksittyään, mitä minä olen keksinyt, tekisi jokainen mies niinkuin minä ja välttäisi minun erehdystäni; toisin sanoen: vapautuisi hänestä kohta, kun vieraanvaraisuuden lait sen sallivat.» Mutta sitten mr Swancourt muisti olevansa kristitty. »Minä en tietenkään missään nimessä aio ajaa häntä ulos ovesta», lisäsi hän, »mutta arvelenpa, että hänellä on sen verran tahdikkuutta, ettei hän tämän jälkeen enää viivy kauan luonamme.»
»Epäilemättä, sillä hän on gentleman. Tiedäthän, kuinka miellyttävä hänen käytöstapansa on», jatkoi Elfride, vaikka Stephenin käytöstavan, samoinkuin Euryaloksen tekojen miellyttäväisyys hänen silmissään johtui pikemmin hänen oman persoonallisuutensa miellyttäväisyydestä kuin käytöstavan erinomaisuudesta.
»Mitä vielä; ken hyvänsä voi olla miellyttävä, kunhan elelee vähän aikaa kaupungissa ja pitää silmänsä auki. Hän on voinut poimia gentlemannimaisuutensa käymällä kokoelmissa ja teattereissa ja katselemalla, miten näyttelijät näyttämöllä seurustelevat. Hän johdattaa mieleeni erään pahimpia juttuja, mitä olen milloinkaan kuullut.»
»Mikä juttu se on?»
»Kiitän kysymästä, mutta minä en missään tapauksessa kertoisi sinulle sellaista sopimatonta juttua!»