»Pelkäänpä, etten ymmärrä asiaa riittävän hyvin voidakseni lausua mielipidettäni», virkkoi hänen isänsä sillä äänellä kuin foxterrieri, jolla on nuha ja joka ei kykene haistamaan.
»Ei hän missään tapauksessa ole kovin ankarasti vastaankaan hangoitellut, kun ottaa huomioon, kuinka lyhyen ajan hänet tunnet», sanoi hänen äitinsä. »Arvelen puolestani, että sinä viiden vuoden kuluttua olet kyllin nuori ajattelemaan sellaisia asioita. Ja hän voi tosiaankin varsin hyvin odottaa ja tekeekin sen, ole siitä varma. Hänellä, joka elää tällaisessa syrjäisessä paikassa, on varmaan syytä olla erittäin kiitollinen, että olet hänestä välittänyt. Hän olisi varsin todennäköisesti kuollut vanhanapiikana, ellet sinä olisi tänne ilmaantunut.»
»Päättömiä», sanoi Stephen, mutta ei kuuluvasti.
»Hän on sievä tyttö», jatkoi mrs Smith nyt hieman leppoisammin, kun Stephen oli puheen voimalla kukistettu; »minä myönnän, ettei hänestä käy sanominen mitään moitittavaa. Minä näen hänen toisinaan niin koreana kuin markkinahevosen ja ihailen häntä senvuoksi. Täydellinen pieni lady. Mutta ajatuksillensa ei mitään mahda, ja jos hänelle olisi koulussa opetettu numeroiden eikä kirjainten käyttelyä, niin hänen taskunsa olisi siitä hyötynyt. Kuten jo sanoin, ei hänenlaisilleen ole milloinkaan ollut huonompia aikoja kuin nykyjään.»
»Etteköhän liioittele, äiti?» virkkoi Stephen hymyillen.
»En ollenkaan!» vastasi hänen äitinsä tuimasti. »Minä en suotta lue sanomalehtiä; minä tiedän varsin hyvin, että kaikki miehet kohoavat askelmaa korkeammalle mennessään naimisiin. Hänen luokkaansa kuuluvat miehet, toisin sanoen papit, naivat tilanomistajien tyttäriä; tilanomistajat naivat lordien tyttäriä; lordit naivat herttuoiden tyttäriä, ja herttuat naivat kuningatarten tyttäriä. Aina askelmaa korkeammalle, ja alin luokka naisia jää yksinäisiksi tai nai oman luokkansa miehiä.»
»Mutta tehän sanoitte vastikään, äiti-kulta —» väitti Stephen vastaan voimatta vastustaa kiusausta saada osoittaa äidin puhuneen epäjohdonmukaisesti. Sitten hän vaikeni.
»No, mitä sanoinkaan?» Mrs Smith varusti huuliansa uuteen otteluun.
Stephenin, joka katui, että oli aloittanut, koska tuloksena saattoi olla tulivuoren purkautuminen, oli pakko jatkaa.
»Te sanoitte äsken, että minä olin juuri hänen luokkaansa kuuluva.»