— Voiksi tulee, kun tuleekin! huudahti mrs Crick, ja kaikkien huomio kääntyi pois Tessistä.
Kaunis potilas toipui pian, mutta koko iltapäivän oli hän hyvin alakuloisella tuulella. Iltalypsyltä päästyä ei hän viihtynyt toisten seurassa, vaan läksi ulos, tietämättä itsekään mihin. Häntä puistatti ajatellessaan, kuinka toiset olivat pitäneet meijerimiehen kertomusta vain hullunkurisena juttuna, ei kukaan heistä ymmärtänyt, kuinka surullinen se oli, ei kukaan tiennyt, kuinka julmasti se oli koskenut arkaan kohtaan hänessä. Ilta-aurinko oli hänestä ilkeän näköinen, suurelta tulehtuneelta haavalta se näytti. Vain pikku varpunen visersi hänelle pensaikosta joen rannalla surullisia, särkyneitä säveliä, mitkä muistuttivat jonkun vanhan häneen kyllästyneen ystävän ääntä.
Näinä pitkinä kesäkuun päivinä menivät melkein kaikki nukkumaan auringon laskiessa tai ennenkin, koska työssä piti olla sangen varhain aamulla. Tavallisesti Tess seurasi tovereitaan yläkertaan. Tänä iltana hän kuitenkin palasi ensimäisenä makuusuojaan ja oli jo puoleksi nukuksissa, kun toiset tulivat. Hän näki heidän riisuutuvan laskevan auringon punakellervässä valossa, nukahti jälleen, mutta heräsi heidän haasteluunsa ja käänsi silmänsä heitä kohti.
Kaikki kolme olivat vielä ylhäällä. He seisoivat ryhmässä ikkunan ääressä yöpukimissaan ja paljain jaloin, auringon viimeisten punaisten säteiden valaistessa heidän kasvojaan ja kaulaansa sekä seiniä. Kaikki kurkistivat uteliaina puutarhaan päät lähetysten. Yhden kasvot olivat pulleat ja iloiset, toisen kalpeat, hiukset mustat, kolmas oli valkoverinen ja palmikot punertavat.
— Äläpäs työnnä päätäsi! Näethän yhtä hyvin kuin minäkin, sanoi Retty, punatukkainen ja nuorin tytöistä siirtämättä silmiään ikkunasta.
— Turhaan sinä olet häneen rakastunut samoin kuin minäkin, Retty, sanoi iloisen näköinen Marian hymyillen. Ei hän sinun poskistasi välitä.
Retty Priddle kurkisti yhä, samoin toisetkin hetkisen kuluttua.
— Tuolla se taas on! huudahti Izz Huett, kalpea, mustatukkainen tyttö, jolla oli teräväpiirteiset huulet.
— Älä virka mitään, Izz, vastasi Retty. Kyllä minä näin kuinka sinä suutelit hänen varjoaan.
— Mitä sinä näit hänen tekevän? kysyi Marian.