— Eivät minusta, sanoi Angel.
Hän näki, kuinka kuumasti Tess punastui nämä sanat kuullessaan.
Muutamia askeleita mentiin eteenpäin sanaakaan lausumatta.
— Kun minä vain en olisi kovin raskas, sanoi Tess arasti.
— Eikä mitä. Nostaisittepa Mariania! Niinkuin säkki. Mutta te olette kuin auringon kultaama aalto, ja kaikki nämä hulmuavat pukineet ovat vaahtoa.
— Olisipa kovin kaunista, jos te tosiaan minusta noin ajattelisitte.
— Tiedättekös, että minä olen tehnyt kolmeneljättä osaa tätä työtä vain viimeisen osan takia?
— En.
— Enpä osannut aavistaa, että tämmöistä tänä päivänä sattuisi.
— En minäkään … vesi kohosi niin äkkiä.
Tytön kiihkeä hengitys ilmaisi, ettei hän ollut käsittänyt Claren tarkottaneen veden kohoamista.