— Oi, Tess! huudahti Angel.
Tytön posket paloivat, hän ei voinut katsoa häntä silmiin mielenliikutukselta. Mutta se muistutti Angelia, että hän pyrki hieman petollisesti käyttämään hyväkseen satunnaista asemaa; eikä hän mennyt pitemmälle. Rakkaudesta eivät he olleet toisilleen vielä puhuneet sanaakaan eikä tällä hetkellä sopinut siitä puhuakkaan. Angel astui kuitenkin hyvin verkalleen tehdäkseen loppumatkan mahdollisimman pitkäksi, mutta lopulta he tulivat tien polveen ja olivat toisten nähtävissä. Päästiin kuivalle maalle, ja hän laski taakkansa alas.
Tessin kumppanit katsoivat heitä pitkin, tutkivin silmin. Tess huomasi, että he olivat puhuneet hänestä. Mr Clare sanoi pikaisesti hyvästi ja kaalasi tiehensä.
Tytöt riensivät eteenpäin, kunnes Marian lopulta katkaisi vaitiolon sanoen:
— Ei, totta tosiaan — ei meillä ole mitään toiveita hänen rinnallaan.
— Hän katsoi Tessiin surullisena.
— Mitä sinä tarkotat? kysyi Tess.
— Sinusta hän enimmän pitää — kaikista enimmän! Kyllä sen näimme, kun hän sinua kantoi. Suudellut olisi hän sinua, jos olisit pikkusenkin rohkaissut häntä.
— Ei, ei, sanoi Tess.
Heidän hilpeä mielensä oli haihtunut, mutta eivät he siltä kantaneet kaunaa Tessiä kohtaan. He olivat jalomielisiä, nuoria sieluja; syrjäisissä seuduissa olivat he kasvaneet, missä sallimususko elää voimakkaana ihmisten mielessä, eivätkä he soimanneet onnellista kilpailijaansa.
Tessin sydäntä kirveli. Ei hän koettanutkaan itseltään salata, että hän rakasti Angel Clarea, sitä enemmän vielä, kun hän tiesi kumppaniensakin sydänten hänelle sykkivän. Semmoinen tunne on tarttuva, varsinkin naisten kesken. Ja kuitenkin tuo sama nälkäinen sydän tunsi sääliä ystäviään kohtaan. Mutta Tess oli rehellisellä luonnollaan koettanut tunnetta karkottaa, vaikka liian heikosti, ja luonnollinen seuraus oli nyt edessä.