— Jos sinä varmasti tulet onnelliseksi saadessasi minut vaimoksesi ja haluat hyvin, hyvin mielelläsi mennä kanssani naimisiin…

— Tietysti, armaani, tietysti!

— Tarkotan, että ainoastaan se seikka, että sinä niin mielelläsi tahdot minut omaksesi, arvellen ilman minua tuskin voivasi elää, millainen sitten lienenkin — ainoastaan se seikka saattaa minut taipuvaiseksi vastaamaan myöntävästi.

— Sinä vastaat myöntävästi. Omani olet ijankaiken! — Clare sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.

— Niin.

Samassa tuokiossa kuin hän lausui sanan, hän purskahti niin rajusti itkemään, että näytti siihen pakahtuvan. Tess ei ollut laisinkaan heikkohermoinen, jonka vuoksi Angel joutui kovin hämilleen.

— Mitä sinä itket, armaani?

— En tiedä … olen niin iloinen ajatellessani — että olen omasi … ja että teen sinut onnelliseksi…

— Mutta ei tämä varsin iloltakaan näytä, Tessini!

— Tarkotan … itken rikottua lupaustani. Lupasin kuolla naimatonna.