— Olisi toki elänyt yhdessä sinun kanssasi talven yli.
— Niin kyllä — mutta välillämme syntyi väärinkäsitystä. Mutta ei puhuta siitä sen enempää, vastasi Tess itku kurkussa. Paljonkin voisi sanoa hänen puolustuksekseen. Hän ei jättänyt minua, kuten jotkut miehet, sanaakaan virkkamatta, hänen olinpaikastaan saan selvän milloin tahansa.
Työskenneltiin kotvan aikaa unelmoiden. Mutta äkkiä Tess hoippui ja vaipui edessään oleville olille.
— Enkö minä jo sanonut, ettet sinä tätä leikkiä kestä, huudahti
Marian. Tämä työ kysyy voimia.
Juuri samalla hetkellä isäntä pistäytyi riiheen.
— Vai tällä tavalla sinä teetkin työtä, kun minun silmäni välttää! hän sanoi Tessille.
— Oma vahinkonihan se on, puolusteli Tess itseään, eikä teidän.
— Riihi on saatava tyhjäksi, sanoi mies äreästi mennessään.
— Älä ole hänestä tietävinäsikään, Tess kulta, sanoi Marian. Kyllä minä tämän talon tavat tunnen. Rupea sinä tuohon lepäämään, me Izzin kanssa lopetamme työsi.
— Eipä se olisi teidän asianne. Olenhan teitä pitempi.