Clare näki kuinka hämillään hän oli ja kysyi:
— Luuletteko Tessin tahtovan, että etsisin hänet käsiini?
Jollei, niin…
— Enpä luulisi tahtovan.
— Oletteko varma?
— Varma olen.
Clare kääntyi pois; sitten johtui hänelle mieleen Tessin hellä kirje.
— Varmaan hän tahtoo, hän lausui kiihkeästi. Tunnen hänet paremmin kuin te.
— Sangen luultavaa, herra Clare, sillä minä en koskaan ole häntä oikein tuntenut.
— Sanokaahan minulle hänen osotteensa, mrs Durbeyfield, tehkää hyvä työ onnettomalle miehelle!
Tessin äiti siveli poskeansa levotonna kädellään, mutta nähdessään, kuinka hän kärsi, hän virkkoi hiljaa: