Pappi huomasi joutuneensa umpikujaan. Kun hän oli kuullut puhuttavan lapsen sairaudesta, oli hän tunnokkaasti illalla lähtenyt sitä kastamaan, ja kun hän ei tiennyt, että häntä oli kieltänyt tulemasta Tessin isä eikä Tess itse, niin ei hän käsittänyt, minkä vuoksi Tessin välttämättä piti toimittaa kaste itse.
— Se on toinen asia, hän sanoi.
— Toinen asia? Miksikä? kysyi Tess kiihkeästi.
— Tekisin sen varsin mielelläni, jos kysymys olisi vain meistä kahdesta. Mutta nyt en voi sitä tehdä — erinäisistä syistä.
— Yhden ainoan kerran vain, herra pastori!
— En tosiaan voi.
— Voi, pastori kulta! — Tess tarttui hänen käteensä tätä sanoessaan.
Pastori veti pois kätensä, pudistaen päätään.
— Sitten en teistä välitä! huudahti Tess, en kuuna päivänä tule enää kirkkoonne!
— Älä puhu niin ajattelemattomasta Tess.