"Epäilemättä."
Sir Ashley ojensi kirjeen vaimolleen. Asianajaja ilmoitti, että eräs varakas leskirouva, joka ei toistaiseksi halunnut nimeänsä mainittavan, oli äskettäin kääntynyt asioissaan hänen puoleensa. Rouva oli kertonut haluavansa ottaa kasvattaakseen pikku tytön, kunhan varmaan tietäisi saavansa hyvän ja miellyttävän lapsen. Niin ollen hän olisi mieluummin ottanut lapsen, joka oli kyllin vanha, jotta voi päätellä, millainen hän oli luonnonlaadultansa. Asianajaja palautti sir Ashleyn mieleen, mitä hän oli aikoja sitten ilmoittanut, ja esitti nyt asian hänelle. Tyttöselle luvattiin erinomainen koti — siitä voi asianajaja mennä takuuseen — ellei hänellä jo ollut kotia.
"Onpa mieletöntä, että mies kirjoittaa näin pitkän ajan kuluttua!" virkkoi lady Mottisfont, joka tunsi kurkkuaan ahdistavan ajatellessaan, mitä Dorothy hänelle merkitsi. "Minä otaksun että sinä annoit hänelle tämän tehtävän silloin — kun Dorothyn — löysit?"
"Aivan niin — silloin se tapahtui."
Hän vaipui ajatuksiinsa. Kumpikaan ei vaivautunut vastaamaan asianajajan kirjeeseen. Asia jäi silleen toistaiseksi.
Eräänä päivänä syödessään muutamain ystäväin kanssa päivällistä (palattuaan kaupungista, jonne olivat pikimmältään matkustaneet nähdäkseen mitä maailmassa tapahtuu, kuullakseen mitä siellä puhuttiin ja ylimalkaan hieman virkistyäkseen pitkäaikaisen maallaolon jälkeen) he kuulivat eräältä tuttavaltaan, että Fernell Halliin, lähellä sijaitsevaan herraskartanoon, joka omistajan huonojen raha-asiain vuoksi oli vuokrattavana, oli asettunut eräs leskirouva, italialainen kreivitär, jonka nimen jätän mainitsematta syistä, jotka vähitellen selviävät. Lady Mottisfont oli sekä hämmästynyt että mielissään. "Vaikka minä luullakseni olisin mieluummin jäänyt Italiaan, jos olisin siellä syntynyt", lisäsi hän.
"Hän ei ole italialainen, vaan hänen miesvainajansa", sanoi sir
Ashley.
"Oletko kuullut hänestä jo ennen!"
"Olen, Greyn luona puhuivat hänestä tuonnottain. Hän on englantilainen." Kun sir Ashley ei kertonut enempää, selitti eräs vieraista lady Mottisfontille, että kreivittären isä oli keinotellut itäintialaisilla arvopapereilla, joiden avulla siihen aikaan moni tuli upporikkaaksi. Tytär peri suunnattoman omaisuuden isänsä kuollessa, mikä tapahtui vain muutamia viikkoja hänen miehensä kuoleman jälkeen. Otaksuttiin, että rikkaan englantilaisen tyttären ja köyhän ulkomaalaisen välinen avioliitto oli ollut pelkkää keinottelua. Suruajan kuluttua leski epäilemättä joutuisi kaikenlaisten onnenonkijain tavoittelun esineeksi, sillä hän oli vielä aivan nuori. Toistaiseksi hän kuitenkin näytti kaipaavan lepoa ja välttävän kaupunkeja ja seuraelämää.
Muutamia viikkoja myöhemmin sir Ashley Mottisfont katsoi kauan ja tutkivasti vaimonsa kasvoja. Sitten hän virkkoi: