Silloin tuli Line, sisätyttö, juoksujalkaa pylväskäytävään ja syöksyi niin kiivaasti sisään, että Ida Jungmann huudahti hilliten ja moittivasti: »Herranen aika, onpas tuo tuloa!…»
Linen ilmeettömät siniset silmät olivat selkoselällään, ja hänen leukaluunsa liikkuivat epätoivoisesti…
»Voi, rouva konsulitar, voi, voi, tulkaa pian… voi hyvä Jumala…!»
»No niin!» sanoi Tony, »nyt hän on taas särkenyt jotakin! Tietysti jonkun hienon porsliini-esineen! Kyllä sinun palvelusväkesi, äiti…!»
Mutta tyttö änkytti hädissään: «Ei, ei, ma'm' Grünlich… jospa olisikin niin… herra, herra, minun piti viedä herralle saappaat, mutta herra konsuli istuu tuolissaan eikä sano mitään, haukkoo vaan näin, ja nyt taitaa tulla pahat, sillä herra konsuli on ihan mykkä…
»Grabowia hakemaan!» huusi Thomas ja törmäsi ulos ovesta.
»Hyvä Jumala, oi hyvä Jumala!» huusi konsulitar vieden kädet silmiensä eteen ja kiiruhti ulos…
»Grabowia hakemaan!… hevosella… sukkelaan!» toisti Tony henkeä pidättäen.
Kaikki syöksyivät portaita alas, aamiaishuoneen läpi ja sitten makuukamariin.
Mutta Johann Buddenbrook oli jo kuollut.