»Tässä välikerroksessa on vielä kolme huonetta», hän selitti, »aamiaishuone, vanhempieni makuukamari ja eräs käyttämätön huone puutarhan puolella. Vieressä kulkee kapea käytävä… Mutta eteenpäin! — Niin, kuormarattaat kulkevat tuolla alhaalla ja sieltä päästään edelleen halki koko alueemme Bäckergrubelle asti.»
Avara, kaikuva halli, joka näkyi alhaalla, oli laskettu suurilla, neliskulmaisilla kivilaatoilla. Ulko-oven vierustalla ja eteisen toisessa päässä oli konttorihuoneita, mutta keittiö, josta yhä vieläkin tunkeutui happaman Chalotten-kastikkeen haju, sijaitsi kellareihin johtavine käytävineen portaiden vasemmalla puolen. Vastapäätä sitä oli seinässä, melko korkealla, oudonnäköisiä, kömpelöitä, mutta siististi maalattuja komeroita; ne olivat palvelustyttöjen makuuhuoneita, joihin päästiin vain irtonaisten tikapuiden avulla. Vieressä näkyi pari suunnattoman vanhaa kaappia ja veistelmin koristettu arkku.
Korkean lasioven kautta jouduttiin aivan laakeiden, ajettavien kiviportaiden kautta pihaan, jonka vasemmalla puolen oli pieni pesutupa. Tästä näkyi kaunis, vaikka tällä kertaa syksyisen harmaa ja märkä puutarha, jonka kukkalavat olivat peitetyt olkimatoin suojaksi kylmää vastaan ja jonka perällä oli »porttaali», puutarhamajan rokoko-pääty. Mutta herrat poikkesivat talosta vasempaan johtavalle tielle, joka kulki muurien välitse toisen pihan kautta takarakennukseen.
Täältä johtivat niljaiset portaat kellarimaiseen multalattiaiseen holviin, jota käytettiin varastohuoneena ja jonka ullakolta riippui alas paksu hinausköysi; sillä hinattiin viljasäkit yläkertaan. Mutta herrat nousivat oikealla olevia puhtaita portaita ensimmäiseen kerrokseen, ja konsuli itse avasi biljardihuoneen oven.
Herra Köppen pudottautui lopen uupuneena lähimmälle kankeamuotoiselle tuolille, jonka kaltaisia oli sijoitettu pitkin tuon aution ja ankarannäköisen huoneen seinämiä.
»Minä katselen aluksi!» huusi hän pudistellen hienoja vesipisaroita hännystakistaan. »Onpa teidän talonne läpi perhananmoinen matka, Buddenbrook!»
Kuten maisemahuoneessa, paloi täälläkin takkatuli messinkisen ristikon takana. Kolmesta korkeasta, kapeasta ikkunasta näkyi kosteanpunaisia kattoja, harmaita pihoja ja talonpäätyjä…
»Pieni ottelu, vai kuinka, herra senaattori?» kysyi konsuli ottaessaan biljardisauvat asettimilta. Sitten hän kävi sulkemassa molempien biljardipöytien kolot. »Kuka tulee meidän puolellemme? Grätjens? Tohtori? All right. Grätjens ja Justus, käykää te toiset tuohon pöytään… Köppen, sinun täytyy pelata…»
Viinikauppias nousi, suu täynnä tupakansavua, ja jäi kuuntelemaan väkevää tuulenpuuskaa, joka vonkui rakennusten välissä, ropsautti sateen ruutuja vasten ja ulvoi savupiipussa.
»Helkkari!» pääsi häneltä tupakansavun mukana. »Luuletko sinä, että
'Wullenwewer' pääsee satamaan, Buddenbrook? Mikä koiranilma…»