»Terveydeksi, mesdames et messieurs! Ylhäällä on sikari haluaville, kahvitilkkanen kaikille ja ehkä myös liköörilasillinen, jos madame on anteliaalla tuulella… Biljardipöydät ovat tietenkin myös jokaisen käytettävissä; Jean, sinä otat kai huoleksesi vieraiden johtamisen takarakennukseen… Madame Köppen — saanko tarjota…»
Jutellen, täysin vatsoin ja mitä parhaimmalla tuulella, lausuillen puoleen ja toiseen »terveydeksi», siirryttiin suuren kaksoisoven kautta takaisin maisemahuoneeseen. Mutta konsuli ei mennyt heti sinne, vaan keräsi ensin ympärilleen biljardinhaluiset herrat.
»Ettekö te halua ottaa osaa yhteen peliin, isä?»
Lebrecht Kröger jäi naisseuraan, mutta Justus saattoi mennä mukaan… Myöskin senaattori Langhals, Köppen, Grätjens ja tohtori Grabow liittyivät konsuliin Jean Jacques Hoffsteden luvatessa tulla perästä: »Ei vielä, ei vielä! Johann Buddenbrook lupaa soittaa huilua, minun täytyy jäädä sitä kuulemaan… Au revoir, messieurs…»
Nuo kuusi herraa kuulivat vielä astuessaan maisemahuoneesta pylväikköön ensimmäiset huilunsävelet, joita konsulitar säesti harmoniolla; se oli pieni valoisa, siro, haaveellinen sävelmä, joka kaikui huoneiston halki. Konsuli kuunteli niin kauan kuin soittoa saattoi kuulla. Hän olisi jäänyt mieluimmin maisemahuoneeseen antautuakseen noiden sävelten tuudittamana, nojatuoliin painuneena haaveillensa ja tunteittensa valtaan; mutta isännän velvollisuudet…
»Tuopas kahvikuppeja ja sikareja biljardisaliin,» sanoi hän ohikulkevalle sisäkölle.
»Niin, Line, kahvia, kuulepas! Kahvia!» toisti herra Köppen äänellä, joka tuli täyden vatsan pohjasta, ja koetti nipistää tytön punaista käsivartta. Hän lausui k-äänteen aivan kurkun perällä kuin olisi hän jo hörppinyt kahvia.
»Ai, ai, madame Köppen näki varmasti ikkunalasien läpi», huomautti konsuli Kröger.
Senaattori Langhals kysyi: »Sinä asut siis tuolla yläkerroksessa,
Buddenbrook?»
Oikealta johtivat portaat yläkertaan, jossa konsulin ja hänen perheensä makuuhuoneet olivat; mutta vasemmallakin oli vielä pitkä rivi huoneita. Herrat laskeutuivat tupakoiden leveitä portaita alas, joita reunusti valkoiseksi maalattu, harvapienainen kaidepuu. Konsuli jäi seisomaan porrasvälikölle.