»Hui!… Mutta jos aikoo lääkäriksi… Minä toimitan teidät meidän kotilääkäriksemme, kun Grabow kerran jättää toimensa, saattepa nähdä!»
»Hahaa!… Entä mitäs te luette, jos saan kysyä, neiti Buddenbrook?»
»Tunnetteko Hoffmanina?» kysyi Tony.
»Sitäkö, joka on kirjoittanut kapellimestarista ja kultaisesta ruukusta? Kyllä, onhan se koko kaunista… Mutta, tiedättekö, se on kai sittenkin enemmän naisia varten. Miesten täytyy nykyään lukea muuta.»
»Nyt minun täytyy kysyä teiltä erästä asiaa», sanoi Tony päättävästi astuttuaan muutaman askeleen. Mikä teidän etunimenne oikeastaan on? En ole saanut siitä selvää vielä kertaakaan… se tekee minut aivan hermostuneeksi! Olen oikein koettanut miettiä sitä…» »Olette koettanut miettiä sitä?»
»Niin — älkää nyt tehkö asiaa vaikeammaksi. Ei kai ole sopivaa, että kysyn sitä, mutta olen tietysti utelias… Vaikka eihän minun tarvitse saada sitä tietää koko elämäni aikana.»
»Minun nimeni on Morten», sanoi Schwarzkopf punastuen enemmän kuin koskaan.
»'Morten'? Se on kaunis nimi!»
»Kaunis —»
»Niin, hyvänen aika… onhan se ainakin kauniimpi kuin Hinz tai Kunz.
Se kaikuu erikoiselta, ulkomaalaiselta…»