Pari nuorta tyttöä erosi seurasta lähteäkseen uimaan Tonyn kanssa, eikä
Peter Döhlmann toki jättänyt naisia menemään yksin rantaa pitkin.
»Vieläkö sinä muistat kouluaikojamme?» kysyi Tony Julchen
Hagenströmiltä.
»Ky-yllä! Te näyttelitte aina pahantytön osaa», sanoi Julchen säälivästi hymyillen.
He kulkevat veden yli parittain asetettuja lankkuja myöten
uimarakennusta kohti, ja heidän kulkiessaan kaukaa ohi kivien, missä
Morten Schwarzkopf istui, nyökkäsi Tony tälle monta kertaa. Joku kysyi:
»Ketä sinä tervehdit, Tony?»
»Nuorta herra Schwarzkopfia», sanoi Tony: »hän saattoi minut tänne…»
»Luotsipäällikön poikaako?» kysyi Julchen Hagenström katsoen välkkyvillä mustilla silmillään siihen suuntaan, missä Morten istui; tämä vuorostaan tarkasti hienoa seuraa hiukan alakuloisesti. Mutta Tony sanoi kuuluvasti: »Valitan, ettei täällä ole nuoria herroja, esimerkiksi August Möllendorpfia… Täällä rannassa käy kai aika pitkäveteiseksi!»
KAHDEKSAS LUKU.
Täten alkoi Tonylle ihana kesäaika, hupaisampi ja miellyttävämpi kuin mikään aikaisemmin Travemündessä vietetyistä. Hän alkoi kukoistaa, eikä mikään enää painanut häntä; hänen sanoihinsa ja liikkeisiinsä palasi entinen reippaus ja huolettomuus. Konsuli katseli häntä mielihyvin käydessään pyhäisin Tomin ja Christianin kanssa Travemündessä. Silloin syötiin à la table d'hote, juotiin kahvia kylpylaitoksen soittokunnan soittaessa konditorian telttakaton alla ja katseltiin salissa rulettipeliä, jonka ääressä tunkeili iloisia herroja, muiden muassa Justus Kröger ja Peter Döhlmann. Konsuli itse ei pelannut koskaan. —
Tony nautti auringonpaisteesta, ui, söi lihamakkaraa pippurikastikkeen kera ja teki Mortenin kanssa pitkiä kävelyjä naapurikylään, rantaa pitkin korkealla sijaitsevaan »meritemppeliin», josta oli laaja näköala merelle ja mantereelle, tai kylpylaitoksen takaiseen metsikköön, jonka ylimmällä kukkulalla riippui Table d'hote-kello… Tai souti hän tämän kanssa Travea pitkin Priwalille, josta saattoi löytää merikultaa…
Morten oli puhelias seurakumppani, joskin hän esitti mielipiteensä vähän kiihkeästi ja jyrkästi. Hän muodosti joka asiasta ankaran ja oikeudenmukaisen arvostelun, jonka sitten esitti päättävästi, joskin samalla punastuen. Tony tuli alakuloiseksi ja torui häntä, kun hän kömpelöin, mutta vihaisin elein tuomitsi kaikki aateliset hölmöiksi ja kurjiksi olioiksi; mutta hän oli ylpeä siitä, että tämä miestoveri ilmaisi hänelle niin avoimesti ja luottavasti ajatuksensa, jotka hän salasi vanhemmiltaan… Kerran nuori Schwarzkopf sanoi: »Minäpä kerron teille vielä erään asian: Minulla on täydellinen ihmisen luuranko huoneessani Göttingenissä… tiedättekö, sellainen luuranko, jonka nikamat ovat kiinnitetyt toisiinsa rautalangalla. Tuon luurangon minä olen pukenut vanhaan poliisinpukuun… hahaa! Eikö se ole mainiota! Mutta älkää herran nimessä puhuko siitä isälleni!» —