»Minä sanon sen sinulle, Tom. Herra von Maiboom tarvitsee rahaa, hän tarvitsee nyt heti suuremman summan rahaa, ja tuntiessaan vaimonsa ja minun vanhan ystävyyden ja tietäessään, että minä olin sinun sisaresi, on hän pannut vaimonsa puhumaan omassa nimessään minulle, ja minä puhun nyt vuorostani hänen nimissään… ymmärrätkö?»
Senaattori siveli oikean kätensä sormenpäillä päälakeaan ja irvisti hiukan.
»Luulen ymmärtäväni», hän sanoi. »Sinun tärkeä ja vakava asiasi näkyy viittaavan Pöppenraden viljapeltoihin, ellen erehdy. Mutta sinä ja ystäväsi ette ole kääntyneet oikean miehen puoleen. Ensiksikään minä en ole ollut milloinkaan asioissa herra von Maiboomin kanssa, ja tämä olisi jotakuinkin omituinen suhteiden solmimistapa. Toiseksi olemme me, isoisänisä, isoisä, isä ja minä tosin kyllä joskus antaneet luottoa maalaisille, kun he ovat olleet luotettuja henkilöitä tai kun heidän olosuhteensa ovat antaneet takeita takaisinmaksusta… Mutta se mitä sinä pari minuuttia sitten kerroit herra von Maiboomista ja hänen asioistaan, ei juuri tunnu varsin luotettavalta…»
»Sinä erehdyt, Tom. Olen antanut sinun puhua loppuun, mutta erehdyt. Tässä ei ole kysymyskään luotosta. Maiboom tarvitsee kolmekymmentäviisituhatta markkaa…»
»Tuhat tulimmaista!»
»Kolmekymmentäviisituhatta markkaa vajaan kahden viikon sisään. Hänellä on puukko kurkulla; sanalla sanoen: hänen täytyy koettaa myydä heti paikalla!»
»Kasvavaa viljaa! Mies-parka!» Senaattori, joka leikki silmälaseillaan, ravisti päätään. »Mutta tämä olisi meidän menettelytavoillemme outo tapaus», hän sanoi. »Olen kuullut puhuttavan sellaista Hessenissä, jossa suuri osa maalaisista on juutalaisten käsissä… Kuka tietää minkä nylkyrin verkkoon herra von Maiboom on takertunut…»
»Juutalaisten? Nylkyrin?» huudahti rouva Permaneder aivan ymmällä…
»Sinustahan tässä on puhe, Tom, sinusta itsestäsi!»
Thomas Buddenbrook heitti äkkiä lasit pöydälle, niin että ne liukuivat vähän matkaa sanomalehteä pitkin, ja kääntyi kokonaan sisareensa päin.
»Minusta?» äänsivät hänen huulensa kuulumattomasti; sitten hän sanoi ääneen: »Mene nukkumaan, Tony! Sinähän puhut unissa.»