»Keuhkotulehdus siis?» sanoi senaattori katsoen toisesta lääkäristä toiseen.
»Niin, — pneumonia», sanoi tohtori Langhals tehden vakavan, täsmällisen kumarruksen.
»Aivan niin, pieni tulehdus oikeassa keuhkossa», vastasi kotilääkäri, »jota meidän on koetettava estää levenemästä…»
»On siis kuitenkin vakavan huolen syytä?» Senaattori istui paikallaan aivan hiljaa katsoen puhujaa kasvoista kasvoihin.
»Huolen? Noo… meidän tulee huolehtia sairauden rajoittamisesta, yskän lieventämisestä, kuumeen poistamisesta… kiniini on tekevä hyvää… Ja sitten vielä eräs seikka, rakas senaattori. Emme saa pelätä jokaista yksityistä taudinoiretta! Jos hengenahdistus lisääntyisi, jos hän alkaisi hiukan houria yöllä tai syleksiä huomenna… sellaista ruskeanpunaista sylkeä, jossa saattaa olla vertakin… niin emme saa hätäillä. Se on kaikki asiaankuuluvaa, aivan kuten olla pitää. Kertokaa, olkaa hyvä, tästä myös herttaiselle rouva Permanederillemme, joka hoitaa häntä niin suurella antaumuksella… A propos, mitä hänelle kuuluu? Olen aivan unohtanut kysyä, millainen hänen vatsansa on ollut viime päivinä…»
»Kiitos, kuten tavallisesti. Minä en tiedä mitään erinomaisempaa. Hän ei tietenkään nyt ehdi huolehtia niin paljon omasta voinnistaan…»
»Ymmärrettävästi. Mutta… muistuupa mieleeni muuan asia. Sisarenne tarvitsee lepoa, varsinkin yöllä, ja mamsseli Severin ei kai jouda hoitamaan yksin… miten olisi, jos hankkisimme sairaanhoitajattaren, rakas senaattori? Meillähän on hyvät katolilaiset harmaat sisaremme, joita te aina olette puoltaneet niin suopeasti… Johtajatar on iloitseva voidessaan palvella teitä.»
»Pidätte sitä siis tarpeellisena?»
»Ehdottaisin sitä. Se on niin miellyttävää… Nuo sisaret ovat verrattomat. Heidän kokemuksensa ja tyyneytensä tekee niin hyvää sairaalle… varsinkin näissä sairaustapauksissa, joihin, kuten sanottu, kuuluu hiukan peloittavia oireita… Toistan siis vielä kerran: malttia, rakas senaattori! Ja saammehan sitten nähdä… saammehan sitten nähdä… Kai me neuvottelemme vielä kerran tänään…»
»Tiettävästi», sanoi tohtori Langhals, otti silinterinsä maasta ja nousi samalla kuin hänen virkatoverinsa. Mutta senaattori jäi istumaan, hänellä oli vielä jotakin kysyttävää…