Gulland avasi pullon ja näytti tulppaa:
— Tahdotteko katsoa tätä tulppaa. Se on oikeata vanhaa tavaraa.
Sitten hän kaatoi laseihin, ja he joivat. Tuo madeira oli todella erinomaista. Sillä oli tuo oikean hienon madeiran ominaisuus täyttää suu maullaan; niin se levitti höyste-yrttien ja vanhan savun sekaisen makunsa kitalaen kaukaisimpiin osiin.
Gulland seisoi vieressä ja oli palvelukseen altis. Hän katseli kandidaatti Rickiä, ja tämä nyökkäsi vakavana.
— Niin, huudahti Gulland, se on madeiraa, joka juoksee sulavasti!
— Siinä olette oikeassa!… Kuulkaa, Gulland, ettekö ole nähnyt laivanvarustaja Ornea täällä tänä iltana?
— Kyllä… näin hänet juuri nyt. Hän istuu pikkuhuoneessa… Siellä istuu vielä muutamia herroja… muuten ovat kaikki lähteneet.
— Vai niin, onko hän siellä, no silloin menemme sinne. Tuokaa madeira sinne, tehkää hyvin… Entä Smuk… mitä teemme hänelle?
He kävivät käsiksi lihan-vientimieheen, mutta hän makasi siinä raskaana kuin jauhosäkki.
— Ei, jääköön hän makaamaan. Kohentakaamme nyt hänen asentoansa, ja sitten hän saa maata huomiseen. On liian raskasta työtä kuljettaa häntä mukanaan noin myöhään.