— Niin katsoppa, hänellä ei näyttänyt olevan hyvä omatunto! Rakas Aada, etpä nyt todellakaan ole valinnut aivan arvokkaita henkilöitä auttaaksesi.
Mutta Aada vastasi:
— Rakas isä, katso noita ihmisiä; heidän elämänsä on täytynyt olla hyvin paha, jotta voivat olla niin kurjia kuin ovat.
— No niin, olethan siinä oikeassa, oletpa viisas tyttö, pikku Aada.
Ja Aada nauroi koko asialle.
— Viisas? Hui, hai, totta kai minä olen viisas.
Monessa seikassa Aada sai tahtonsa perille, ilman että sitä huomattiin. Ehkäpä juuri tämä valoisa vapaus, joka luonnollisesti johtui sydämellisestä suhteesta isään, vaikutti sen, että Aada sai vapaasti hengittää, niin ettei hänellä ollut mitään painostavaa veressä. Hänessä ei näyttäynyt ainoatakaan noista rikkaruohoista, jotka tosin voivat tuoksua erinomaisen makealle, mutta jotka kuitenkin ajan pitkään ovat vastenmieliset. Aada Wilde, joka kasvoi tässä ilmapiirissä, oli hoikan kasvin kaltainen, joka kantaa hillitynvärisiä kukkia ja jonka tuoksu tuntuu kaukaa päivänpaisteisessa tuulenhenkäyksessä.
XIV.
Sillä iällään, joka lankeaa seitsemännentoista ja kahdenkymmenennen vuoden välille, tämä nuori neitonen kulkee isänsä talossa ja maantiellä. Hän puhuu, hymyilee, eikä ajattele, että moni, joka puhuu hänen kanssaan, näkee hänen hymynsä ja hänen silmänsä. Naisen hymyt ovat niin moninaiset, ja naissilmät — niin vilkkaina liikkuvat ne ympärillä! — vaaleansiniset, harmaat, ruskeat, tummat, kevytmieliset, vakavat, aistilliset, levolliset. Ja kaikista niistä välkähtää esiin säteitä kuin kesän kevyistä kasvikudoksista. Niin, missä nuori kaunis nainen kulkee, siinä helisee kuin salaisia kieliä. Miehet muuttuvat kummallisiksi nähdessään hänen kulkevan, milloin he hymyilevät, milloin muuttuvat vakaviksi, kulkien edelleen, monasti käännyttyään häntä katsomaan. Ja nuori nainen jättää miehet taaksensa, eikä peitä vartaloaan, hymyään ja silmiään seuraavalta vastaantulijalta, ja miksi hän sitä tekisikään?
Mutta sentähden hän kulkee ja viskaa ympärilleen kohtalon jyviä, jotka usein ovat vaarallisia, kun ne saavat pehmeätä multaa itääkseen. Ja kun hän tapaa toisia naisia, hän puhuu muista asioista, ja koko ajan hän hymyilee ystävällisesti, eikä tiedä, mitä itse on tehnyt.