Aada kulki muiden nuorten neitosten tavoin. Hän kulki maantiellä kesäisin, hän seisoi pihaan johtavalla veräjällä, kun syyslehvät varisivat puista. Ja kun joku kulki ohi, hän ei luonut katseitaan alas. Toisten nuorten neitosten tavoin hän kävi tanssiaisissa, hän nauroi ja antoi käsivartensa levätä kavaljeerinsa käsivarren alla ja jutteli välinpitämättömistä seikoista. Tuskin hän pani merkille, seurasivatko jonkun nuoren miehen silmät häntä koko tanssiaisiltana. Hän ei koskaan hengittänyt kiivaammin muusta syystä kuin siitä, että oli tanssiessaan hengästynyt.
Hän täytti kokonaista yhdeksäntoista vuotta, eikä vielä mitkään rakkaudentunteet olleet häntä liikuttaneet, eikä hän niille ollut uhrannut ainoatakaan ajatusta.
Mutta mistähän johtuu, että nuori neitonen lähetessään kahdettakymmenettä vuottaan, alkaa kaihota? Sisältääkö tämä luku jonkun taian? Varmaa on, että Aadan täytettyä kaksikymmentä vuotta, rakkaudenkaiho oli hänet vallannut. Hän kaihosi rakkautta sellaisena, jommoiseksi sitä kuvitteli, jommoisena kauneimmat kirjat sitä hänelle kuvasivat, jommoisena ihanimmat kuvat sitä esittivät. Sellaiseksi kuin hän luuli sen olevan, kun kuuli niitä lemmenlauluja, joita kernaasti kuunteli.
Ja Aada käsitti, että osasi herättää rakkautta nuorissa miehissä. Hän huomasi sen siitä tavasta, millä he häntä katselivat. Mutta ei yksikään niistä, jotka hän tunsi, ollut saanut hänen rakkauttaan heräämään.
Sitten tuli rakkaus eräänä päivänä Aadan vieraaksi ja valtasi hänet täydelleen. Eräässä viulukonsertissa hän näki sen miehen, johon heti rakastui.
Kaupungissa oli huhuiltu suuresta belgialaisesta mestarista, minkä eräs kaupungin pohatoista, joka oli ollut hänen matkakumppaninaan, oli taivuttanut antamaan konsertin kaupungissa, ennenkuin matkusti edelleen. Kaupungin lehdissä oli ollut hänestä tietoja, ja Wilde sanoi eräänä päivällisenä tyttärelleen:
— Häntä menemme kuulemaan, Aada.
Aada oli samaa mieltä. Hän ei itse soittanut, mutta oli hyvin musikaalinen. Ja määräaikana he ajoivat kaupungin juhlasalille, missä konsertti oli annettava.
Silloin — hetkenä ennen konsertin alkua, jolloin yleisöä vielä kokoontui — näki Aada äkkiä nuoren miehen. Tämä tuli sisään keskustellen vanhanpuoleisen naisen, pormestarin vaimon, kanssa. Hän oli niitä nuoria miehiä, joista sanotaan:
— Hän näyttää vaaralliselta.