Ennen hän ei ollut tietänyt, mitä tottumus-elämä oli. Hänen päivänsä Vorre-kartanossa olivat kuluneet yksitoikkoisina, mutta valoisina, ja sitten oli Carstenin rakkaus luonut tuntematonta väriä elämään. Nyt kun hän tunsi, ettei tämä rakkaus ollut kuin ennen, nyt tapahtui, että hän aamuin heräsi vastaanottamaan päivää, joka ei enää häntä viehättänyt, mutta joka oli harmaana hänen edessään, eikä häntä liikuttanut.
Kesä, syksy ja talvi tuli ja katosi. Mutta eräänä päivänä kevätaikaan heräsi Carstenin hyvä tuuli jälleen. Hänellä oli suuret toiveet päästä piirtymään Sandbyn kaupungin prikaatiin.
Kuukauden kuluttua tuli nimitys. Jo elokuulla oli heidän määrä muuttaa Sandbyhyn. Se oli miellyttävä olopaikka, kertoi Carsten, kunhan siellä vaan ensin tuli tunnetuksi.
Hän puhui edelleen sen perheistä: siellä asui upseereja ja koko joukko siviili-virkamiehiä, ja siellä oli useita rikkaita kauppahuoneita. Eikä pitänyt unhoittaa kolmea tai neljää herraskartanoa, jotka sijaitsivat kaupungin likeisimmässä lähistössä. Siellä he kyllä voivat viettää monta hauskaa hetkeä. Kaikki näytti lupaavalta… Ja sitten lyhyt matka Vorre-kartanoon… tuskin päivänmatka…
— Nyt joudumme parempiin oloihin, Aada, näin hän lopetti… ja sitten pitää meidän unhoittaa, ettemme viime aikoina ole olleet toisillemme niin rakastettavia, kuin olisi pitänyt olla. Eikö totta, Aada, sen tulemme unhoittamaan?…
Elokuu tuli, ja sen mukana se kiireisen touhuillen viikko, jolloin he muuttivat Börgestä Sandbyhyn.
II.
I
Sandbyssä oli tuskin enempää kuin kaksitoista tuhatta asukasta. Mutta tätä maaseutukaupunkia verhosi ilma, joka oli ollut kotoisin niistä maaseutukaupungeista, jotka pyrkivät etusijalle ja jotka sentähden pitivät ääretöntä melua, eikä se liioin ollut tuota norjalaista pääkaupungin ilmaa, jossa on paljo täyshoitolan tuoksua. Tämä kylä oli syrjäinen ja hiljainen; ainoastaan asioihin perehtyneet tiesivät, missä elettiin, ja missä elettiin hyvin, niin, missä silloin tällöin elettiin jotenkin hurjasti, ja missä kuitenkin elettiin hämmästyttävän kauan.
Rahoja oli tässä kaupungissa entisajoilta, sota-ajoilta ja muutamilta vuosilta, jolloin ankarat myrskyt ajoivat kokonaisia laivalasteja maihin tuohon oivalliseen satamaan. Tämä kaupunki oli mammonan kehystämä: kauppatalot olivat meren rannalla lännessä, ja vanhat maatilat olivat lähistössä itään päin.