— Mikä sinua vaivaa? hän mutisi.
Mutta nähdessään veitikkamaisuutta silmissä ja suupielissä, hän ei voinut pidättäytyä nauramasta:
— No… olet hyvällä tuulella tänään, Hans.
— Niin olen. Veljeni on lähettänyt minulle rahoja Parisista. Hän on palvelijana isossa tanssihuvihuoneustossa. En koskaan luullut, että saisin nuo rahat, sillä Mathis on aina ollut epäluotettava raha-asioissa. Mutta tulivatpa ne kuitenkin. Siinä on viisikymmentä riksiä isäni peruja.
— Vai niin, mikä on tuon huvihuoneuston nimi?
— Sen nimeä on sangen vaikea sanoa. Tässä on kirjekuori. Siinä sen lukee.
Herra Peter Reinold tarkasti kirjekuorta… Boccaccio! hän mutisi…
Sali Boccaccio… sepä oli kummallista… niin se on vallan sama.
Nyt vanha herra vaipui ajatuksiinsa. Hetken kuluttua hän virkkoi hiljaa:
— Onko Monsieur Ernesto Stollo, tai oikeammin Signor Ernesto Stollo vielä sen isäntänä?
— Siitä hän ei kirjoita mitään. Mutta hänellä on paljon kerrottavaa… paljon uskomatonta.