Nyt tapahtui seuraava seikka: Rouva Lyders istui siinä yhä katsoen Carsteniin päin, vielä sittenkin, kun Aadan huomio oli kääntynyt toisaanne… Silloin Carsten taas meni rouva Ornen luo.
Rouva Lyders katseli Carstenia, mutta äkkiä hän jälleen katsoi Aadaan ja huomasi hänen olevan kaatamaisillaan itselleen lasiin hedelmäviiniä ja että hänen katseensa kenties oli kohtaava Carstenin silloin, kun nosti lasin huulilleen juodakseen. Tuon vaaleatukkaisen rouvan silmät kävivät levottomiksi, ja äkkiä hän katsoi merelle ja osoitti samalla sormellaan sinnepäin.
— Katso, Aada, katso, tuolla merellä salamoi!
Aada katsoi sinne, mihin ystävätär osoitti.
— Odota, hän sanoi, odota vähän, se uusiintuu taas.
— Mutta, rakas Margrethe, onhan taivas kirkas.
— Saattaa silti salamoida, ohrasalama kenties, eikö se välkähtänyt taas?…
— Ei suinkaan, sinä olet erehtynyt.
— No, ehkä se oli tähdenlento.
Hetken kuluttua sanoi rouva Lyders: