— Katso, että annat lapsellesi kodin… anna pojallesi koti…
— Katso, onko Carsten Stahl muuttunut… onnettomuuden jälkeen.
— Onko hänestä tullut toinen… Koeta antaa pojallesi isä…
Aada vastasi:
— Teen kaiken, mikä on vallassani… antaakseni pojalleni kodin. Ja tehdäkseni hänet onnelliseksi. Olen tutkiva itseäni ja ponnisteleva tehdäkseni kaiken… Ja kun sen teen, olen muistava, mitä sinä olet sanonut.
Sakarias Wilde oli hetken ääneti. Sitten hän virkkoi, ääni kaikuen kaukaiselta ja rasittuneelta:
— Älä väärinkäsitä minua… Tee se, jos voit sen tehdä… vahingoittamatta sieluasi…
— Ilman että sinun tarvitsee nöyrtyä, ilman että sinun tarvitsee polkea sitä ylpeyttä, joka sinussa on kaunis ja tosi.
Myöhemmin illalla Sakarias Wilden ääni kävi hyvin heikoksi. Hän puhui usein sellaista, mitä ei voitu ymmärtää, mutta väliin tuli selviä sanoja:
— Nyt pitää kaikkien ihmisten nukkua.