Hän kääntyi Gunvorin puoleen: "Minulla oli erikoista asiaa puhuttavaa sinulle nyt", jatkoi hän. "Sanoppas minulle: sinä ja Grögaard tunnette kai hyvin vanhan sananparren, että joka tuulta kylvää, se myrskyä korjaa. Se on tuulta myllyyn, että sinä ja hän taidatte aivan julkisesti julistaa, että te elätte yhdessä, koska pidätte toisistanne. Olisittepa edes sanoneet, että te olette kihloissa… Ymmärräthän, se olisi edes lupaus, ja jos sitten lupaus rikotaan, niin sitähän ei pidetä kovin vaarallisena… Niin, kun edes olisi todettu, että te hiivitte ja hipsitte pimeässä. Jos teillä olisi vain sellainen pikku 'seikkailu'… niin silloinhan olisi käytännössä vain se jo vakiintunut tapa, johon monet kunnon ihmiset ovat tutustuneet. Mutta tuo suorasukaisuus, jolla nyt esiinnytte, se on vaarallista, vai mitäs arvelet, Gunvor? Siitä kai olette selvillä?"
"Olemme kyllä, Janna."
"Ja mitä teette nyt… jäättekö tälleen?"
"Niin, siinä asiassa on Grögaard määrääjäni. Hän on niin voimakas ja lämmin juuri tässä asiassa. Hän ei anna pakoittaa itseänsä. Sellainen yhdyselämä kuin meidän on ainoa ihmisarvon mukainen, sanoo hän, useimmat avioliitot ovat joko tunteettomia tahi valheellisia: valhe juurtuu avioliitossa polvesta polveen. Hän tahtoo vapautta ja totuutta. Meidän aviomme on sellaista. Hänessä on tulta, kun hän siitä puhuu. Ja hän on innostunut ja kovassa työssä", jatkoi hän, "hän puurtaa jokapäiväisen leivän tähden. Mutta hän kirjoittaa samalla aikaa väitöskirjaa, josta hän ei koskaan ennen ole ollut oikein selvillä… Niin, Janna, luulen että se yhdyselämä, jota me nyt vietämme, on meille molemmille luonnollisempaa kuin jos meidät olisi kytketty yhteen pöytään ja sänkyyn, kuten käytännöllisesti sanotaan. Ja häntä minä en pakoita. Ja minä rakastan häntä, ja minä haluan häntä, ja minä olen hänen. Ja minä en voi siinä asiassa pettää, en valhetella. — Herran nimessä, Janna, ymmärtäkööt nyt nuo hyvät ihmiset, että tämä on vakavaa totta…"
Janna nykäytti olkapäitään. "Hyvät ihmiset eivät ymmärrä muuta kuin itseään", vastasi hän rauhallisesti. "Se on muistettava. Toinen asia on, että minä ymmärrän hyvin, ettet sinä voi menetellä toisin kuin menettelet."
Hän vaikeni yhtäkkiä ja sanoi sitten:
"No, sinulla on voimaa kestämään, joten saat sen nyt tietää: Sinut eroitetaan koulusta, Gunvor."
Gunvor oli hiljaa: "Vai niin, nytkö se tuli", hän sanoi:
Janna vastasi: "Niin, se tuli. Kovin kummastunut et mahtane olla."
"Minä olin niin innostunut työhöni, johon pääsin", sanoi Gunvor.