Mutta kuitenkin hän teki parhaansa, että hänen huono latinansa ja kreikkansa annettiin hänelle anteeksi, ja että hän pääsi ylemmälle luokalle.
III.
Tuo vanhan-vanha aie, lähteä ulkomaille Toran luona käymään! Gunvor oli miettinyt sitä niin kauan, ja silloin tällöin se heräsi mielessä, ja hän ajatteli sitä jälleen ja aprikoi, voisiko sen toteuttaa vai ei.
Voisiko hän olla ilman Jania niin kauan? Ja tulisiko äiti toimeen ilman häntä? Äiti oli tullut niin raihnaaksi viime aikoina. Aina siitä kaukaisesta vuodesta alkaen, jolloin hän hoiti Grögaardia, oli hän ollut niin heikko. Gunvorhan oli itse pitänyt huolen useimmista päivistä ja öistä, mutta ne, jotka tulivat rouva Kjeldin osalle, olivat rasittaneet häntä yli voimain.
Siinä kaksi estettä. Kolmas: Oliko hänellä varaa matkustaa? Tavallaan kyllä, tavallaan ei. Käyttäisikö hän siihen ne tuhatkahdeksansataa kruunua, jotka hän oli odottamatta perinyt eräältä äidin sukulaiselta? Matka edestakaisin ja neljän, viiden päivän oleskelu tuossa vieraassa kaupungissa maksaisivat kai pari sataa kruunua…
Rouva Kjeld sai hänet matkustamaan. "Sinun pitää käyttää niitä siihen tarkoitukseen", sanoi hän. "Sitä et kadu. Tora on aina ollut parhaita tuttujasi. Sinun on iloista tavata häntä pitkästä aikaa."
Vähän ajan päästä huomautti rouva Kjeld hymyillen:
"Minä muistan ennen kotona, kun jonkun piti lähteä sinne suurkaupunkeihin, niin isä antoi hotellien osoitteita. Ja kun jonkun oli matkustettava Berliniin, neuvoi isä aina hotelli 'Alte Traubeen'… Isähän oli käynyt Berlinissä monta kertaa liikematkoillansa. Ja hän oli kai hyvässä huudossa siellä Alte Traubessa. Sillä hän sanoi usein itsetietoisesti: 'Ja olkoon hotellissa väkeä miten paljon tahansa, niin sanokaa vain terveisiä kauppias Niels Farnerilta Norjasta, niin antaa isäntä teille vaikka oman huoneensa ennenkuin laskee muualle." "Taitaa olla siis parasta, kun menen sinne, äiti", vastasi Gunvor. Rouva Kjeld peruuttelemaan: "Herra isä, siitähän on niin kauan", sanoi hän. "Se hotelli oli vanhassa kaupunginosassa. Sitä tuskin lienee enää. Mutta voisithan huvin vuoksi tiedustella." Ja hän ilmoitti Gunvorille hotellin kadun ja numeron. "Kas, sellaista saattaa ihminen muistaa lukemattomat vuodet", mutisi hän, "ja ihan eilisiä tärkeitä asioita unhoittaa heti."
Sitten tuli päivä, jona Gunvor lähti ulkomaille. Hän matkusti laivalla ja junalla, ja matka oli liiankin pitkä…
— Hän tuli siihen kaupunkiin juuri kun lyhdyt sytytettiin. Hän oli rohkea ja uskalsi pyytää ajuria ajamaan siihen hotelliin, jonka hänen äitinsä vielä muisti. Ja se löytyikin erään syrjäkadun varrelta. Se pieni, paksu fauni, joka istui ulko-oven kamanalla kuroitellen rypäleterttua huulillensa, oli hyvin vanha ja varmaan sama, jota hänen äitinsä isä oli katsellut. Hotelli oli luotettavan, siistin näköinen…