Gunvor lähti pois. Emäntä oli ollut hyvinkin kummallinen… rauhaton… Hm, ehkäpä hän pelkäsi menettävänsä parhaan vuokralaisensa.
Kun Gunvor tuli kotiin, oli hänen pöydällänsä kirje. Kirje oli Toralta, ja sen oli kaupunginlähetti äsken tuonut. Gunvor avasi sen ja luki. Siitä ei lähtenyt selvyyttä. "Äiti sähköitti tulemaan kotiin: 'Isä levoton. Tule!… Voi, mikäs nyt on tullut? Kun kaikki on niin parhaillaan. Isää vaivaa kai hermostuneisuus, hän ollut viime aikoina hyvin ärtty ja ei ole saanut unta. Hui, Gunvor, miten kauheaa on muistella tämän elämän vaivoja, kun on oikein onnellinen. No, toivottavasti pääsen kaupunkiin takaisin päivän tai parin päästä."
Gunvor huomasi kirjeestä, että Tora oli huolissaan. Itse hän ei aavistanutkaan seikkaa. Mikähän oli tullut?… Sähköittämällä oikein!… Miten se herra Pharo nyt niin hermostunut… että Toran täytyi tulla heti samana päivänä.
Hän istui parhaillaan kirje kädessä, mietiskellen, kun ovikello soi, ja palvelijatar toi hänelle kortin: Michael Holm. Gunvor nousi ja meni etehiseen. Michael Holm seisoi siellä ja kumarsi: "Anteeksi, neiti Kjeld… saanko puhua sanasen Teidän kanssanne… en häiritse Teitä kauan."
Gunvor avasi perhehuoneen, ja Michael Holm astui sisään. Hän näytti kalpealta ja rasittuneelta.
"Minä alan heti asiasta, neiti Kjeld", sanoi hän, "miksi Tora matkusti kotiinsa? Tiedättekö?"
"Miksi matkusti?" kysyi Gunvor… "minä en tiedä muuta syytä kuin että käskivät… isänsä on kai hermostunut ja sairas."
Michael Holm katsoi terävästi häneen.
"Tiedättekö yhtään, miksi herra Pharo on hermostunut?"
"En… mitähän se lie…?"