"Et siis luule, että minä sitä tarkoitan? Tietystikin tarkoitan! Ihan täydestä sydämestä! Luonnollisestikin. Hänhän ei ole edes mikään nainen. Ei, katsoppas sensijaan Toraa! Hän on nainen. Katsos, miten hän elää rakkaudestaan. Katso, miten hän syrjäyttää kaiken muun silloin! Hän ei ajattele rikkauttaan, ei kuinka kaunis hän on. Hän iloitsee kaikesta, kun Michael Holm rakastaa häntä. Ja katso itseäsi! Sinä olet toista rotua kuin Tora; mutta sinäkin ajattelet minua ennen muuta. Etkö niin teekin? Niin, sellainen olet, ei auta väitellä vastaan."
"Mutta itsepä sanoit, ettei kukaan mies välitä Jannasta… joten onkin parasta, että hän tekee hyödyllistä työtä ja turvaa itsensä."
Einar Henning nykäytti olkapäitään:
"No anna hänen sitten, Jumalan nimessä, turvata itsensä. Kunhan vain säästää meitä muita mieltäkiinnittäviltä loruiltaan. Niitä minä en jaksa kuunnella."
"Oi sinua, viisas Einar! Kun hän tulee tänne uudestaan, niin sinä sanot hänestä samaa kuin ensi kerralla. Puhu suusi puhtaaksi, mitä ajattelet."
"Luuletko minun haluavan torttuja?" vastasi Einar ja hymyili hellästi. Ja hiukan huonolla omallatunnolla uhrasi Gunvor Jannan ja suuteli Einaria monta kertaa ja helli häntä tuhansin kaunein sanoin.
XII.
Toran häät lähenivät lähenemistään. Ne oli päätetty pitää lokakuussa, ja nuori pari aikoi samana iltana matkustaa Parisiin ja Ranskan Rivieralle. Tora oli maininnut nuo nimet kuin mitkä satujen nimet.
Mukavuuden vuoksi oli häät päätetty pitää eräässä pääkaupungin hotellissa. Viimeiseksi olisi tanssiaiset. Morsian tanssisi alammaisesti ensi tanssin miehensä kanssa, sitten pyörähtäisi vähän parhaiden ystäviensä kanssa, ja sitten vielä kerta esille saliin, hyvästelemään juhlaväkeä fanfaarien raikuessa, ja sitten ulos vaunuihin, alas höyrylaivalle, ja pois maailmaan, missä ihana elo kuohui, miehen kanssa, jota hän rakasti niin ettei oikein tiennyt, saiko hän tosiaan niin syöksyä päistikkaa maailmalle hänen seurassaan.
Eräänä päivänä oli jälleen sovittu, että Gunvor menisi tapaamaan Toraa. Mutta kun hän tuli pensionaattiin, tuli emäntä etehiseen ja kertoi, että neiti Pharo oli matkustanut kotiin. Häntä oli käsketty tulemaan heti. "Tietääkö neiti Kjeld muuten vielä mitään?" kysyi emäntä. Ei, Gunvor ei tiennyt. Mutta eikös neiti Pharo ollut puhunut. Ei ollenkaan. Emäntä ei kuitenkaan hellittänyt: Ei, ei tiettävästikään… mutta eikö neiti Kjeld satu ajattelemaan mitään syytä? "Ei", vastasi Gunvor ainoastaan… Emäntä tuntui hänestä hiukan liian innokkaalta. Ehkä hän sen Gunvorin äänestä huomasi. Emäntä kyllä peräytyi heti: "Ei, eipä niinkään! Syynä oli kai se, että halusivat vain tytärtänsä kotona pistäytymään."