Mutta sitten hän kohta tuli surulliseksi. Hän suri Toran kohtaloa. Mutta itseäänkin. Einar oli tehnyt hänet surulliseksi. Hän ei pitänyt siitä puhetavasta, joten Einar oli tänään puhunut. Hän ei vuorostaan sellaista kärsinyt!
Puhua Michael Holmin laskelmista siten kuin hän oli puhunut… kuten olisi aivan selvä asia, kokeili ihmisillä tuolla tavalla.
Hän ikävöi Toraa. Hän halusi kirjoittaa hänelle Ja hän otti paperia ja kirjoitti:
"Rakas, rakas Tora!
Minä olen kuullut niin paljon, että olen ihan ymmällä, mikä on totta, mikä ei. Minä vain tiedän, että isäsi ja äitisi aina ovat olleet hyviä minua kohtaan, ja minä tiedän, että minä pidän niin paljon sinusta, Tora, etten jaksa ajatella sinun surevan. Jumalani, miten minä olen huolissani tähtesi, Tora kulta. Ehkä olen enemmän huolissani kuin sinä itse, sillä ehkei seikka ole niin vaarallista kuin luulen. Kun saisin pian nähdä sinua ja puhella kanssasi!
Sinun Gunvor."
Meni päivä, ja vielä toinen. Kolmantena iltana tuli sähkösanoma:
"Tule maalle luokseni huomis-aamuna. Laivalla klo 9.
Tora."