"Vastasiko hän siihen?"
"Vastasi… Ja nyt minä siis tiedän… että kaikki on mennyttä…"
"Mutta pahinta on", lisäsi hän, "en tiedä, jaksanko sitä kestää…"
Hän otti Gunvoria käsistä.
"Oi, anna minun pidellä molempia käsiäsi, Gunvor. Sinä olet niin hyvä ja luja. Minä koetan nyt olla itkemättä. Hyvä Jumala, Gunvor, katso, kuinka päivä paistaakin, kuten sanoit. Näen sen tuosta raosta. Siten se paistoi äskettäin, kun Michael tuli tänne. Hän tuli tiedustelemaan täyttä totta, hän sanoi. Niin, hän sai tietää kaikki. Minusta se oli tietysti surullista ja vaikeaa, mutta ei se minusta ihan kauheaa ollut. Mutta minä huomasin hänessä jotakin outoa… jotain jäykkää. Ja silloin minä tulin sitä rohkeammaksi ja sanoin: 'Pahahan tämä on. Mutta nyt me saamme toisiamme auttaa, Michael! Sinun pitää viimeinkin ottaa se paikka, jota sinulle tarjottiin… se siellä uudella tiilitehtaalla, josta puhuit. Sinun täytyy ottaa se, Michael, vaikkei se tuotakaan kovin paljoa. Ja sitten me pääsemme heti naimisiin! Ja jos meistä ei tulekaan niin ylen hienoja, eikä seuroja eikä vaunuja ja muuta, kuten puhuit, niin tulee meistä nuoria ja rohkeita, vai mitä, Michael?… ja niin hirveän rakastuneita! Ja saat nähdä, että minä saan toimeen jotakin musiikillani… oh, koko geschäftin, Michael. Voit olla varma, että moni tulee sen neiti Pharon oppiin, joka ennen oli niin rikas ja hieno. Oi Jumala, Michael', sanoin minä viimein, 'kunhan vaan päästään yhteen, niinhän?… olipa meillä sitten yksi tai useita huoneita, ja olipa meillä kalliit tai huokeat vaatteet, mitä se haittaa? Saat uskoa, että olen sinulle kaunis kuitenkin, Michael! Ja kun olemme järkeviä ja ponnistamme, niin kyllä ansaitsemme rahaa… Ja sinä saat sekä ajeluhevosen että ratsun. Sinähän olet pohjaltasi… ja sinullahan on hyvät suhteet"…
Tora keskeytti. Hän oli nyt melkoisen rauhallinen. Vain joskus vavisti koko hänen ruumistansa äskeisen itkun suonenveto.
"No, olisin voinut olla turhaa juttelematta", jatkoi hän, "ja jos olisin tiennyt, mitä nyt tiedän, niin en olisi jutellut… Minä olen ollut niin tuhma, tuhma, Gunvor… oh, minä olen uskonut niin paljon tuhmaa, huomaan. Mutta nyt en ole tuhma enää. Nyt on hän 'täyttänyt velvollisuutensa', kuten hän kirjoittaa, ja selvittänyt aseman'… Hän kirjoitti pitkältä, joka ei pohjaltaan sano muuta kuin että hän tulee toimeen minuttakin."
Gunvor sanoi:
"Mutta jos nyt oikein ajattelet asiaa, Tora. Etkö siis sinäkin voi olla hänettä?"
Tora Pharo mietti hetkisen. Sitten häntä ikäänkuin pöyristytti.