Aamiaispöydässä puheltiin siitäkin, mihin Tora menisi joksikin aikaa, kunnes asiat hiemankin järjestyisivät. Kumpikin, Pharo ja rouva Pharo, pitivät parhaana sitä, että Tora menisi tuomarin luokse: tuomarin talo on niin komealla seudulla. Sitä sanottiinkin "Norjan kukkaistarhaksi", joten Tora jo siitä voi päättää. Aivan lähellä oli vanha metsä… joka suhteessa ihanaa luontoa…
"Oi, rakas isä", keskeytti Tora, "minä ymmärrän niin vähän puita ja luontoa ja sellaista… Minä pidän vain ihmisistä… Mutta tietysti… minä koetan olla siellä jonkin aikaa."
Herra Pharo vastasi ainoastaan:
"Niin, tee se vain, Tora. Näet, että siellä kyllä oleskelee."
Heti kun oli syöty aamiainen, täytyi Gunvorin hyvästellä. Höyrylaiva, jossa hän palasi kaupunkiin, tuli ihan kohta.
Tora saattoi häntä laiturille. Toraa töllöttelivät aika lailla ihmiset, joita tuli samaa tietä, ja samaten sillalla seisojat. He olivat kaikki seudun väkeä, ja olivat aina ennen, sen Gunvor muisti, tervehtineet hyvin nöyrästi Toraa, rikkaan Pharon tytärtä. Gunvor ei siis saattanut olla huomaamatta, miten samainen joukko nyt käyttäytyi. Joku tervehti, mutta melkein vastenmielin. Monet tuijottivat reilusti suoraan eteensä Toran ohitse, kuten näyttäen, että oli heissä miestä pitämään hatun päässänsä, kun kerran tahtoivat. Toiset taas käänsivät päänsä pois. Jotkut kuiskuttelivat pöyhkeästi hymyillen.
Tora tuskin sitä yhtään huomasi. Hän kulki käsikoukkua Gunvorin kanssa ja puheli hiljaa. Voipa hän nyt koettaa sitä maalla-oloa. Mutta kyllä kai hän pian sieltä lähtee… Sitten he tapaavat toisensa…
Laiva tuli, soitti ja lähti kiireesti jälleen laiturista… Tora nyökkäsi päätänsä ja vilkutti Gunvorille… Hän vilkutti vielä pari kertaa ja lähti kiireesti menemään kotiin.
XIV.
Gunvor kertoi Einar Henningille käynnistään Toran luona ja sai kuulla, että Michael Holm jo oli perehdyttänyt hänet "koko asiaan." "Suoraan sanoen", jatkoi Einar, "se ei ole Toralle kovin imartelevaa". "Mikä ei ole Toralle imartelevaa?" kysyi Gunvor. "Oh, koko asia ei ole imartelevaa, muun muassa se, että hän jo ensimäisenä päivänä, jona he ovat yhdessä, antaa hänen suudella itseään niin kovasti". Gunvor vastasi: "Haha, alkaako hän nyt kertoa sitä? Onko se olevinaan sen puolustusta, mitä hän sitten teki." "Sehän kävi kuitenkin niin kiireesti, Gunvor." Gunvor vastasi: "Minä luulin, että Tora oli mielestäsi niin ihana. Muuttuiko hän konkurssin perästä?… Muuten on sinun muistettava, ettei hän koskaan salannut sitä, että hän heti ihastui Michaeliin. Hänestä oli se juuri niin kaunista, että hänen tunteensa heräsi niin heti ilman kuherrusta ja muuta edeltävää. Sitäpaitsi voit hyvin tietää erään asian, Einar: sinäkin olisit voinut suudella minua ensimäisenä iltana, jolloin me oltiin yhdessä. Minä olin ollut herrain seurassa vieraissa ja juhlissa monena iltana. Kuitenkaan en ollut koskaan tullut kuvitelleeksikaan sellaista. Mutta sinä yhtenä iltana minä tunsin ihan muuta." Hän katsoi Einariin rauhallisin silmin. "Sinä olisit saanut suudella minua silloin", toisti hän. "Monta kertaa, Einar."