"Hyvää iltaa, neiti Kjeld! Minä tulin tunti sitten eräältä pikku matkalta. Kuulin, että hoidatte Toraa. Monet kiitokset siitä!"
Hän teki ilmehtivän liikkeen kädellään ja jatkoi:
"Niin, niin… aavistinhan minä tätä pitkät ajat, neiti Kjeld. Että Michael Holmiin saattoi luottaa vain onnen-päivinä. Siksi minä en tahtonut suostua. No, Torahan vakuutti minulle, että hänen Michaelinsa on ylpeä ja kelpo luonne… No, saadaanpa nähdä, ajattelin."
Hän ryiskeli ja jatkoi:
"Minun olisi ehkä tullut ilmoittaa heille kummallekin, miten asiat olivat. Niin ei tuo onneton tunne ehkä olisi ennättänyt vallata tytärtäni täten, sillä silloinhan Michael olisi peräytynyt. Mutta silloinhan olisin heti ajanut itseni vaaraan… ja silloin minä vielä hiukan toivoin, että selviäisin vaikeuksista…"
He tulivat ovelle. Siinä pysähtyi herra Pharo ja jatkoi:
"Sanon teille aivan totuuden, neiti Kjeld. Meidän liikemiestenkin täytyy olla hyviä merimiehiä. Mutta voi sattua tilaisuuksia, jolloin on hyvin houkuttelevaa purjehtia umpimähkään. Ja jos on oikea Herran luoma laivuri, niin voi se tuottaa etuja liiaksikin. No niin, minä en ollut viisas kippari… minä laskin purteni suoraan myrskyn pyörteesen, niin kävi."
Vanha liikemies seisoi hetken mietiskellen. Sitten hän meni ja poimi hermostunein käsin pari myöhää syksyn ruusua. Ja hän antoi ne syvästi kumartaen Gunvorille. Ja hän heilautti jälleen kättään ja hänen hienon-mairea äänensä oli tavallista lämpöisempi:
"Kiitän teitä vielä kerran, rakas neiti Kjeld, kun olette hyvä lapsi raukalleni!"
Gunvor sijoitettiin yöksi Toran kamarin viereiseen huoneesen. Hän nukkui yönsä hyvin. Hän heräsi vasta myöhään aamupäivällä. Hän pukeusi kiireesti ja meni alas. Hän tapasi Pharon ja rouva Pharon. Pian tuli sitten Torakin sinne. Tora oli iloisempi tänään. Hän sanoi nukkuneensa hyvin yönsä.